Joulua ja jalkapallokautta odotellessa

Viikonloppuna se saapui. Musta joulu. Ihana valkoinen suli pois. 

No eihän sitä talvea nyt montaa päivää ollutkaan Oslossa, mulla vain on tuoreessa muistissa vielä hiihtoretkien ihanat hanget ja ehdin jo toivoa, että kaupunkiin satanut lumi pysyisi maassa. Sukset huutaa ulkoilua eteisessä ja punainen anorakki roikkuu reippaana henkarissa. Oli jo hetken vähän valoisampaa ja etenkin kuivaa. Enitenhän tämä sää inhottaa koirulin puolesta, mut saa mustassakin joulussa piristymään suklaalla. Mikään ei kuulkaas ole haastavampi tehtävä, kuin saada bullterrieri ulkoilutettua sateessa. Believe me.

Olimme lauantaina joulunaluspuuhissa, eli shoppailemassa. Ostoskaduksi valittiin meidän lähikatu Bogstadveien. Valinta oli erinomainen, sillä verrattuna pääostoskatuun, Karl Johaniin, väkeä oli vähän ja myyjätkin hyvällä tuulella. Joulupukkeja ja tonttuja yritin tiirailla katukuvasta ja viimein tämä kuvan yksilö löytyi. Nisse näytti yhtä arkiselta, kuin Oslolainen joulunalussää. Joulupukki on norjalaisittain Julenisse, eikä mulla totuuden nimessä ole hajuakaan, miltä sen oikeasti kuuluisi näyttää. Tämä näytti irtopartaa lukuunottamalta samalta, kuin perinteisen tyylin norjalaiset kuntohiihtäjät. Nautimme glögit padalla ja jatkoimme märin varpain matkaamme kohti seuraavaa putiikkia. Henkilökohtaisesti haaveilin sen olevan kumisaapasputiikki, jossa olisi hyvässä alennuksessa himoitsemani Ilse Jacobsenit, mutta ei sattunyt kohdalle, tälläkään kertaa. Sen sijaan löysimme ihanan lelukaupan, Sprell, ja sieltä lähtikin kiva lahja postipakettina Suomeen.

Päivän kruunasi kuusenhaku. ...tai oikeastaan sen tekivät inkivääriolut ja hampurilainen meidän lähiravintolassa, mutta nyt näin joulussa pysyäkseni... Kyllä. Haimme kuusen 10 päivää ennen aattoa. Joulukuusi on mulle ainoa jouluinen koriste, josta tykkään. Ostimme norjalaisen tunturikuusen, jonka väri taittaa sini-hopeaan. Kuusi tuoksuu tosi hyvälle ja lapussa lukikin, että tunturikuusen tuoksu on erikoinen, sitruunainen.

Kuusivalikoimassa oli vain norjalaisia kuusia, näitä ja sitten niitä "tavallisia". Kasvatettuja kuusiahan ne kaikki tietty ovat, mutta konteilla ulkomailta tuodut kuuset puuttuvat kokonaan. Usein tuleekin huomioineeksi, että puodeissa tavara on kotimaista. Fiksua. Olispa niin Suomessakin! Tietysti kokonaan hyvä asiahan se ei sinällään ole, koska mä kaipaan aitoa ruisleipää ja parempaa rahkaa. Ja juustoa, joka maistuisi juustolta. Ja ja ja. No, eiköhän pärjäillä :D Olenhan mä saanut paljon muuta tilalle.

Mun eka norjankuusi :)

Kuusen lisäksi joulunajan tässä huoneistossa erottaa arjesta, kun tv:stä alkaa Jouluyön Pyhä messu Pietarinkirkosta, Roomasta. Sen olen perinteisesti valvonut glögin ja suklaan voimin. Mulla ei kyllä ole aavistustakaan, lähettääkö Norjan TV messun suorana. No toivotaan, että Paavi on twiittaamisen lisäksi siirtynyt tarvittaessa verkkoon myös joulubileitten osalta.

Se jouluista, nyt jalkapalloon!
Paitsi joulupukkia, meillä odotetaan myös seuraavaa jalkapallokautta.

Norjan mestaruussarja on nimeltään Tippeligaen ja siinä pelaa 16 joukkuetta. Vuoden 2013 kausi oli järjestyksessään 69 ja sen voitti Strømsgodset Drammenista.

Meidän oma joukkueemme Oslossa on Vålerenga. Kotipelien aikaan katukuva ja etenkin metro Ullevaal -stadionille täyttyy joukkueen väreihin pukeutuneista faneista, tunnelma on verrattavissa maaottelutunnelmaan Helsingissä. Pelejä on nautinto seurata, peli on taitavaa ja vauhdikasta. Yleisö laulaa kannustuslaulujaan ja yhdessä ottelussa mukana oli myös joukkueen oma djembe-rumpuryhmä! Kääntöpuolena suuressa jalkapallohuumassa on satunnaiset mellakat, näistä muistuttaa runsas poliisivartiointi. Jo stadionin edustalla varmistetaan, etteivät fanaattisimmat fanit kävele rinnakkain sisään ja itse ottelusta porukkaa lähtee aika herkästikin jäähylle järjestysmiesten toimesta. No se kaiketi kuuluu fudikseen. Pelaajat keskittyvät peliin, se on pääasia. Fanikatsomoissa tunnelma, eli meteli, on korviahuumaava ja me ostammekin lippumme sen verran etäältä kuuminta pesää, että pärjää ilman kuulosuojaimia.

Fudissarja 
alkaa kaudella 2014 jo 30.3. ja päättyy 9.11. Itse finaali pelataan 23.11.
Vålerengan kotipelit otellaan kl 18:00 Ullevaal -stadionilla, tässä taulukko

• 06/04 Vålerenga - Bodø/Glimt
• 21/04 Vålerenga - Sandnes Ulf
• 01/05 Vålerenga - Strømsgodset
• 11/05 Vålerenga - Viking
• 20/05 Vålerenga - Lillestrøm
• 09/06 Vålerenga - Aalesund
• 12/07 Vålerenga - Rosenborg
• 29/07 Vålerenga - Stabæk
• 10/08 Vålerenga - Sarpsborg
• 24/08 Vålerenga - Brann
• 14/09 Vålerenga - Haugesund
• 21/09 Vålerenga - Molde
• 05/10 Vålerenga - Sogndal
• 26/10 Vålerenga - Odd
• 09/11 Vålerenga - Start

Ullevaal -stadionin kotisivut

Nyheter og informasjon om Tippeligaen
Vålerengan kotisivut!

Ensilunta ja Amorphista.

Heräsin lauseeseen: "Lähden checkaan yhden hiihtoladun, bulli on käyny ulkona ja keittiössä on kahvia". Hiihtoladun? Oslossa?

Okei, ymmärrän. Latu Oslossa saattaa ollakin just tätä aamupäivää. Olkkarin ikkunanäkymästä on vaikea kuvitella, että vielä eilen illalla meillä oli terassikeli. Nautin vuoden viimeisen terassiluomusiiderini People'sin ulkopenkillä. Toki lämpölamppu antoi meille sinnikkäille ulkoilmafriikeille lämpöään, muttei täällä kyllä lunta ollut.

Tuossa illalla terassilla istuskellessani huomasin tyytyväisenä, että small talkini norjaksi sujui aika kivasti, vaikkakin tyttö, jonka kanssa juttelin, oli kotoisin minulle vieraan dialektin, murteen, omaavalta alueelta, Trøndelagista. Hän on asunut pitkään Oslossa, silti hänellä oli edelleen niin vahva murre, että työssään apteekissa Oslolaiset asiakkaat pyytävät häntä puhumaan hitaammin. Juttelimme pitkät pätkät ja vasta keskustelun lopuksi selvisi, että hän olikin ymmärtänyt minun muuttaneen Osloon toisaalta Norjasta puolisen vuotta sitten, tietysti tiesi että olen Suomesta, mutta oletti minun asuneeni jo pidempäänkin maassa. Hyvä minä, ja hyvä FU:n kielikurssit!

Trøndeland Wikissä: "Aluetta kutsutaan joskus Keski-Norjaksi. Alueen tärkein kaupunki on Trondheim. Alueelta kotoisin olevia henkilöitä sanotaan trøndereiksi ja sillä on oma tunnusomainen kielimurteensa."

Tätä kirjoitellessa, Tarmo tossa toisessa päässä sohvaa yrittää vinkata minulle, että ulkona on lunta. Lun-ta. Ymmärrätkö. Mennään ulos. Siellä on lun-ta. Mä tiedän, mä näin aamulla! Sä oot just se tylsempi Friendbeast, se toinen vei mut jo aamusta ulos! Luntaaaah!

Juujuu Tarmo, ensin on päiväuniaika, ettei mene kiukutteluksi. Ja mahakin näyttäs pullottavan vielä sulamattomasta aamiaisesta. Huvittuneena seurailen bullin kamppailua pysyäkseen hereillä takkatulen lämmössä ja jo vartin päästä alkaa kuuluakin tuttua röhinää ja kuorsausta <3

Tämän viikon kulttuuripläjäys
oli eilinen Amorphiksen keikka, Oslolaisen "Tavastian", Rockefellerin siellä "Semifinaalin", John DEE live club&pubin puolella. Tunnelma oli kohdillaan, paikalla oli muitakin finskejä ja Oslo nautti esityksestä. Näytti, että bändilläkin oli kivaa, energisesti sedät jaksoi heilua alusta loppuun! Ei aina tule ajatelleeksi, että muusikoille ja orkesterin henkilökunnalle nämä keikat ovat työpäiviä ja kiertueet todellakin käyvät työstä. Kiitin ääni- ja valokaveria hyvästä setistä ja hän taisi ilahtuakin siitä. Ainakin iloisena ojensi soittolistan ja bändin plekun mulle matkaan keikan pääteeksi. Tuli huvittuneen iloinen fiilis, no laitetaas sitten kehykseen, kun kerran kotia saakka nämä taskussani kannoin :) Olin nuortunut kaksikymmentä vuotta.

Keikan alku ja eka humppa:

Tämä päivä jatkuu riisipuuroa keitellen, laiskotellen ja Downton Abbeyn porvarillista charmia seuraillen. Huomenna tartun puntteihin, heti aamusta. Suuri toiveeni ensi viikolle on, että tätä valkoista saataisiin lisää ja Oslomarkan ladut olisi auki! Tarmokin saisi jatkaa leikkejään lumessa, viralliselta nimeltään Hänen Koiruutensa on osuvasti Snowman. Ihanaa talvessa on myös se, että Tarmon atopia on paremmalla hoitotasolla, ei tartte pestä turkkia niin usein, eikä arat tassut kastu kaupungin lätäköissä.

Talvea moikkaamassa, saunomista ja hiihtoa tuntureilla

Autoon pakattiin marraskuussa pariin otteeseen suksia, saunapyyhkeitä ja yksi bullterrieri. Aloimme kaivata talvea. Sen vihdoin tavattuamme, innokkaimpana hankeen ampaisi suoraan autosta bullterrieri. Seuraavan kerran se pysähtyi parin tunnin kuluttua. 

Meidän tämän kuun retkikohteet löytyvät kuvasta:

Meidän eka vierailu Talveen tehtiin alkukuusta autoillen Lillehammerin kupeeseen Sjusjøeniin!Tällä reissulla mies kokeili nopeampia Fischereitään väistellen Saksan ampumahiihtomaajoukkueen harjoituksia mun ja Tarmon nauttiessa lumileikeistä. Lunta, vihdoinkin lunta. Ja paljon!

Tarmon ilme, kun noustiin lumirajan yläpuolelle. "Äitiiiiih! Tuol on sitä ihanaa valkoista, oih!"

Seuraava retki heitettiin ihan loppukuusta, jälleen autoillen Lillehammerin kupeeseen, tällä kertaa Hafjelliin, jossa sijaitsevasta Pellestova sta vuokrattiin oma leilighet saunalla (!) perjantaista sunnuntaihin. Täällä hiihtelimme hitaammilla Åsneseillä tunturimaisemissa. Unelmien viikonloppu, talven hankia odotellessa. Aurinko paistoi, saunan kiuas kuumeni, onneksi se oli kuumenevaa suomalaista alkuperää, sukset oli kuin tehty tänne, (jota ne tietysti ovatkin, norjalaiset tunturisukset...), ja mehän kuntoiltiin koko pesue kuin pienet hillerit. Tarmo sai pitkästä aikaa nauttia vapaana juoksentelusta. Paikassa oli meidän lisäksi ehkä kolmessa huoneistossa asukkaat, rauha oli taattu. Luulen, että suurin osa lomailijoista oli valinnut kohteekseen samana viikonloppuna näillä tuntureilla auenneen laskettelukeskuksen. Tänne mennään ehdottomasti uudelleen, se päätettiin jo heti kun ajettiin tunturin huipulle, Pellestovan eteen.

Kuva on Pellestovan web-sivulta

Kuva on Pellestovan web-sivulta. Tuo takka on varmasti ihana näky hiitolenkin varrella. Hotellin pihan kautta mutkittelee yhteensä 300 kilometrin latu. Hotelli on suosittu etenkin koirien kanssa hiihtävien parissa, koirille on varattu oma lämmin huone, jossa on vesitarjoilu omaan häkkiin. Sillä välin omistaja nauttii kaakaot takan edessä.

Jihuu, perillä :)

Varsinainen auringonnousu nautittiin Tarmon kanssa liinalenkillä, heti perään kiirehdittiin ladulle.

Valter testasi uuden suksen nousuominaisuuksia pikkurinteellä lenkin alkuun. Harmittaa kun ei tarttunu se hetki kameraan, jolloin rinteeltä näkyi vain ilmassa heilahtavat sukset hahaa! Se oli alastulon harjoittelua se. No ei se helppoa ollutkaan, vaikka on teräskantti suksissa, niin kovalla liukkaalla hangella se on meinaan menoa. Pannutin sitä minäkin... Kantti antoi vaan lisävauhtia kuin luistin jäätävällä pinnalla. No, pitänee harjoitella, ehkä mulla oli väärä kulma suksessa.

Tunturin rauhaa, ollaan kilometrin korkeudessa. Pikkukukkulahan tämä vielä, mutta mun eka täällä.

Päivästä tuli lämmin auringon noustua. Lämpöä tuotti toki myös 3,5 tunnin hiitoreissu ;)

Yksi ehdottomasti parhaista kohtaamistani näyistä Norjassa so far... suomalainen kiuas!!! Saunoin neljä kertaa. 

...lämpö kelpasi myös lapinpojalle Snowmanille (Tarmon rek.nimi) :)

Ihan vammoitta emme tästä retkestä selvinneet, koirapoika satutti kyntensä ja nyt sitä ollaankin maattu toipilaana urheilusukka jalassa kotisohvalle. Bulleille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Varmasti pian taas hepuli lähtee, vauriot olivat suht vähäisiä, onneksi.

Ekebergparken. Taide- ja ulkoilupuisto huikeilla maisemilla!

Ensimmäisen Oslon kotimme takaa nousevat kalliot ja rinnepolut ylös Ekebergin huikeisiin maisemiin. Täällä ulkoilemme usein Tarmon kanssa.

Ekebergparkeniin kulkee mm. Valhallveien, joka on tuttu karavaanereille ja fudiksen pelaajille; tie johtaa suurelle camping-alueelle, (keskustaan matkaa autolla n. 10 minuuttia!), ja useille fudiskentille sekä kotieläinpustoon. Rinne ja puisto on täynnä viehättäviä polkuja, aivan mahtava ulkoilupaikka. Parhaiten ilman autoa pääsetkin tänne nousemalla trikkistä Oslo Hospital -pysäkillä, kävelemällä pari sataa metriä kallion eteen ja etsimällä jyrkät rappuset ylös tasanteelle! Päädyt Ekeberg-restaurantin pihaan, josta voit aloittaa taidepolku-ulkoilun ja nauttia Tarmon tavoin Munchin "Skrik" -maalauksen maisemasta. Se, kuten monet hänen teoksistaan, ovat saaneet inspiraationsa täältä. Itse "Skrikin", (niitähän on kyllä itse asiassa useita versioita, jotka ovat maalattu 1893-1910), hän maalasi Nizzassa syksyllä 1893.

EKEBERGSKRENTEN

Ekebergparken on nyt syksyllä kunnostettu taidepuistoksi. Puisto sai erityisen taidepolkunsa ja avajaisia juhlittiinkin syyskuun lopulla. Tarmo piristi erästäkin taiteilijahaastattelua iltalenkillään, hähää. Eipä siitä enempiä, pojan hihnahepuleitten rauhoituttua, jatkoimme matkaamme rinnettä alas kotia kohti, jättäen Oslon taide-eliitin jatkamaan juttuansa. En tiennyt, että juuri sinä iltana puistossa olisi erityisen paljon sutinaa terävän terrierin iloksi...

Tässä englanninkielinen artikkeli Wallpaper.comin sivuilta, kuvaus puistosta nykyisellään. Alue, Gamlebyen, on vanhinta tunnettua Osloa ja historiaahan tällä riittää, mm. ensimmäiset asuinalueet ja yhden kuninkaankin hauta ovat täällä päin Osloa. Siitä enemmän toisen kerran.

"Ekebergparken, Oslo's latest revitalisation effort, is a 64-acre public park that commands a front row seat high above the city, overlooking the harbour entrance, opera house and Astrup Fearnley museum. A historic site with remains from the Stone, Bronze and Viking Ages (and later the Second World War), the 120-year-old 'folkpark' experienced decades of neglect. That condition is now being remedied by Norwegian businessman and art collector Christian Ringnes, by way of nonprofit foundation C Ludens Ringnes Stiftelse.

Spread out along 3km of gravel pathways are 32 works of art - an art-themed scavenger hunt, if you like. The works span the ages, from classic masters like Auguste Rodin and Aristide Maillol to site-specific contemporary installations by James Turrell, Jenny Holzer, Dan Graham and Tony Oursler. Over the coming years some 80 pieces will be integrated into the park, where an emphasis is placed on maintaining the wild, forested grounds.

Sharing the space with dog walkers and joggers, visitors will start their art walk at Ekebergrestauranten, a beautifully restored functionalist building originally designed by architect Lars Becker, that houses several restaurants. Adjacent, two Swiss villas and an annex feature a visitor centre, small museum and the Karlsborg Spiseforretning café, as well as an activity centre for children. A stone's throw away are Dan Graham's 'Pavilion', Diane Maclean's 'Open Book' and James Turrell's 'Skyspace' and 'Ganzfeld'. For those willing to wander a bit further, artworks by Tony Oursler's, Jenny Holzer and Louise Bourgeois are worth the extra effort.

The location - identified as the backdrop scenery in Edvard Munch's 'The Scream' - also inspired performance artist Marina Abramović in the creation of her own version of the iconic work. In the same familiar setting, she's employed 300 Oslo residents in the release of emotions through outcry. The results are currently being documented and will be released to the public as an art film and book.

Oslo's ten-year-long cultural and urban growth spurt shows no signs of slowing down, a development at least partially fuelled by the generosity of its culture-thirsty citizens."

Tarmon mielestä puistossa ylivoimaisesti parasta on tietysti puiston ruoho ja puut. Ja ne jalkapallot, huoh, kenttien lähelle emme enää mene :P Osa puistosta on varattu koirien vapaana ulkoilulle.

Taidetta puistossa
Olen poiminut tähän listan teoksista, ihan sitäkin ajatellen, että polkuja kulkiessani, voin halutessani klikata listan auki ;) Kuvat eivät ole minun ottamiani, poimin ne avajaisten aikaan julkaistusta Osloby.no -artikkelista. Teokset on kuvannut Ingar Storfjell. Artikkeli karttoineen oli luotu oppaaksi Oslolaisia varten.

Teosten sijainti puistossa:

Ja itse teokset (numerointi kartan mukaisesti):

1. Matt Johnson: Levitating Woman

2. Dan Maclean: Open Book

3. Salvador Dali: Venus de Milo aux Tiroirs

4. Pierre-Auguste Renoir: Venus Victrix

5. Gus Buseyne: Reflections

6. Aristide Maillol: Nue Sans Draperie

7. Auguste Rodin: Cariatide á L'urne

8. Per Inge Bjørlo: Indre rom VI - Livsløpet

9. Sarah Sze: Still life with landscape

10. Tony Oursler: Cognitive & dissonance,  two complementary tree projections.. Teoksen näet pimeällä puissa.

11. Auguste Rodine: Eva

12. Pierre-Auguste Renoir: La grande laveuse

13. Knut Steen: Drømmmersken

14. Dan Graham: Pavillion

15. James Turrell: Ekeberg Skyspace (teoksen asennus kesken)

16. Ann-Sofi Siden: Fideicommisum

17. Aase Texmon-Rygh: Møbius trippel

18. Per Ung: Mor og barn

19. Sean Henry: Walking woman

20. Hilde Mæhlum: Konkavt ansikt

21. Georg Cutts: The Dance

22. Tony Oursler: Spectral Power, an iconic talking lamppost

23. Richard Hudson: Marilyn

24. Louise Bourgeois: The Couple

25. Tony Oursler: Klang,  a large-scale video cave

26. Tony Cragg: Cast glances

27. Lynn Chadwick: Ace of diamonds

28. Jenny Holzer: Stone Carvings

29. Dure Vaa: Huldra

30. jalustalle tulee ensi vuonna Fernando Botero "Reclining Woman"

Huldra

Oma suosikkini on numero 29. Huldra. Hän on norjalaisten satujen, "Eventyr", lehmänhäntäinen nuori nainen, joka houkuttelee miehiä luokseen kosimaan. Jos Huldraa kohtelee hyvin, suostuu hän kosintaan ja alttarilla hänen häntänsä putoaa. Jos kohtelee huonosti häntänsä pudottanutta hivenen itsepäistäkin Huldraa, hän muuttuu täysin mahdottomaksi. Huldra on kuitenkin niin rakastettava, että mies taipuu hänen edessään ja tekee kaikkensa pitääkseen hänet hyvällä tuulella ja pariskunta elääkin onnellisena yhteiselämänsä loppuun saakka. Tämä on perusjuoni kertomuksissa, hahmo on erittäin tunnettu Eventyreissä. Täällä on muutama muukin kiinnostava Eventyr -hahmo, taidankin joku päivä tehdä niistä kaikista oman postauksensa :) 

Huldra on myös Tarmon suosikki, arvannette miksi? No se hale! Eli häntä. Tämä puunhakkaaja tarttui Huldran haleen ja yritti saada sitä matkaansa. Onneks tapahtumalla ei ollut todistajia, mulla kesti hetken irrottaa metsämies touhuistaan...

 Tältä näyttävät puiston polut:

Puiston kotisivut! http://www.ekebergparken.com/