Joulua ja jalkapallokautta odotellessa

Viikonloppuna se saapui. Musta joulu. Ihana valkoinen suli pois. 

No eihän sitä talvea nyt montaa päivää ollutkaan Oslossa, mulla vain on tuoreessa muistissa vielä hiihtoretkien ihanat hanget ja ehdin jo toivoa, että kaupunkiin satanut lumi pysyisi maassa. Sukset huutaa ulkoilua eteisessä ja punainen anorakki roikkuu reippaana henkarissa. Oli jo hetken vähän valoisampaa ja etenkin kuivaa. Enitenhän tämä sää inhottaa koirulin puolesta, mut saa mustassakin joulussa piristymään suklaalla. Mikään ei kuulkaas ole haastavampi tehtävä, kuin saada bullterrieri ulkoilutettua sateessa. Believe me.

Olimme lauantaina joulunaluspuuhissa, eli shoppailemassa. Ostoskaduksi valittiin meidän lähikatu Bogstadveien. Valinta oli erinomainen, sillä verrattuna pääostoskatuun, Karl Johaniin, väkeä oli vähän ja myyjätkin hyvällä tuulella. Joulupukkeja ja tonttuja yritin tiirailla katukuvasta ja viimein tämä kuvan yksilö löytyi. Nisse näytti yhtä arkiselta, kuin Oslolainen joulunalussää. Joulupukki on norjalaisittain Julenisse, eikä mulla totuuden nimessä ole hajuakaan, miltä sen oikeasti kuuluisi näyttää. Tämä näytti irtopartaa lukuunottamalta samalta, kuin perinteisen tyylin norjalaiset kuntohiihtäjät. Nautimme glögit padalla ja jatkoimme märin varpain matkaamme kohti seuraavaa putiikkia. Henkilökohtaisesti haaveilin sen olevan kumisaapasputiikki, jossa olisi hyvässä alennuksessa himoitsemani Ilse Jacobsenit, mutta ei sattunyt kohdalle, tälläkään kertaa. Sen sijaan löysimme ihanan lelukaupan, Sprell, ja sieltä lähtikin kiva lahja postipakettina Suomeen.

Päivän kruunasi kuusenhaku. ...tai oikeastaan sen tekivät inkivääriolut ja hampurilainen meidän lähiravintolassa, mutta nyt näin joulussa pysyäkseni... Kyllä. Haimme kuusen 10 päivää ennen aattoa. Joulukuusi on mulle ainoa jouluinen koriste, josta tykkään. Ostimme norjalaisen tunturikuusen, jonka väri taittaa sini-hopeaan. Kuusi tuoksuu tosi hyvälle ja lapussa lukikin, että tunturikuusen tuoksu on erikoinen, sitruunainen.

Kuusivalikoimassa oli vain norjalaisia kuusia, näitä ja sitten niitä "tavallisia". Kasvatettuja kuusiahan ne kaikki tietty ovat, mutta konteilla ulkomailta tuodut kuuset puuttuvat kokonaan. Usein tuleekin huomioineeksi, että puodeissa tavara on kotimaista. Fiksua. Olispa niin Suomessakin! Tietysti kokonaan hyvä asiahan se ei sinällään ole, koska mä kaipaan aitoa ruisleipää ja parempaa rahkaa. Ja juustoa, joka maistuisi juustolta. Ja ja ja. No, eiköhän pärjäillä :D Olenhan mä saanut paljon muuta tilalle.

Mun eka norjankuusi :)

Kuusen lisäksi joulunajan tässä huoneistossa erottaa arjesta, kun tv:stä alkaa Jouluyön Pyhä messu Pietarinkirkosta, Roomasta. Sen olen perinteisesti valvonut glögin ja suklaan voimin. Mulla ei kyllä ole aavistustakaan, lähettääkö Norjan TV messun suorana. No toivotaan, että Paavi on twiittaamisen lisäksi siirtynyt tarvittaessa verkkoon myös joulubileitten osalta.

Se jouluista, nyt jalkapalloon!
Paitsi joulupukkia, meillä odotetaan myös seuraavaa jalkapallokautta.

Norjan mestaruussarja on nimeltään Tippeligaen ja siinä pelaa 16 joukkuetta. Vuoden 2013 kausi oli järjestyksessään 69 ja sen voitti Strømsgodset Drammenista.

Meidän oma joukkueemme Oslossa on Vålerenga. Kotipelien aikaan katukuva ja etenkin metro Ullevaal -stadionille täyttyy joukkueen väreihin pukeutuneista faneista, tunnelma on verrattavissa maaottelutunnelmaan Helsingissä. Pelejä on nautinto seurata, peli on taitavaa ja vauhdikasta. Yleisö laulaa kannustuslaulujaan ja yhdessä ottelussa mukana oli myös joukkueen oma djembe-rumpuryhmä! Kääntöpuolena suuressa jalkapallohuumassa on satunnaiset mellakat, näistä muistuttaa runsas poliisivartiointi. Jo stadionin edustalla varmistetaan, etteivät fanaattisimmat fanit kävele rinnakkain sisään ja itse ottelusta porukkaa lähtee aika herkästikin jäähylle järjestysmiesten toimesta. No se kaiketi kuuluu fudikseen. Pelaajat keskittyvät peliin, se on pääasia. Fanikatsomoissa tunnelma, eli meteli, on korviahuumaava ja me ostammekin lippumme sen verran etäältä kuuminta pesää, että pärjää ilman kuulosuojaimia.

Fudissarja 
alkaa kaudella 2014 jo 30.3. ja päättyy 9.11. Itse finaali pelataan 23.11.
Vålerengan kotipelit otellaan kl 18:00 Ullevaal -stadionilla, tässä taulukko

• 06/04 Vålerenga - Bodø/Glimt
• 21/04 Vålerenga - Sandnes Ulf
• 01/05 Vålerenga - Strømsgodset
• 11/05 Vålerenga - Viking
• 20/05 Vålerenga - Lillestrøm
• 09/06 Vålerenga - Aalesund
• 12/07 Vålerenga - Rosenborg
• 29/07 Vålerenga - Stabæk
• 10/08 Vålerenga - Sarpsborg
• 24/08 Vålerenga - Brann
• 14/09 Vålerenga - Haugesund
• 21/09 Vålerenga - Molde
• 05/10 Vålerenga - Sogndal
• 26/10 Vålerenga - Odd
• 09/11 Vålerenga - Start

Ullevaal -stadionin kotisivut

Nyheter og informasjon om Tippeligaen
Vålerengan kotisivut!

Ensilunta ja Amorphista.

Heräsin lauseeseen: "Lähden checkaan yhden hiihtoladun, bulli on käyny ulkona ja keittiössä on kahvia". Hiihtoladun? Oslossa?

Okei, ymmärrän. Latu Oslossa saattaa ollakin just tätä aamupäivää. Olkkarin ikkunanäkymästä on vaikea kuvitella, että vielä eilen illalla meillä oli terassikeli. Nautin vuoden viimeisen terassiluomusiiderini People'sin ulkopenkillä. Toki lämpölamppu antoi meille sinnikkäille ulkoilmafriikeille lämpöään, muttei täällä kyllä lunta ollut.

Tuossa illalla terassilla istuskellessani huomasin tyytyväisenä, että small talkini norjaksi sujui aika kivasti, vaikkakin tyttö, jonka kanssa juttelin, oli kotoisin minulle vieraan dialektin, murteen, omaavalta alueelta, Trøndelagista. Hän on asunut pitkään Oslossa, silti hänellä oli edelleen niin vahva murre, että työssään apteekissa Oslolaiset asiakkaat pyytävät häntä puhumaan hitaammin. Juttelimme pitkät pätkät ja vasta keskustelun lopuksi selvisi, että hän olikin ymmärtänyt minun muuttaneen Osloon toisaalta Norjasta puolisen vuotta sitten, tietysti tiesi että olen Suomesta, mutta oletti minun asuneeni jo pidempäänkin maassa. Hyvä minä, ja hyvä FU:n kielikurssit!

Trøndeland Wikissä: "Aluetta kutsutaan joskus Keski-Norjaksi. Alueen tärkein kaupunki on Trondheim. Alueelta kotoisin olevia henkilöitä sanotaan trøndereiksi ja sillä on oma tunnusomainen kielimurteensa."

Tätä kirjoitellessa, Tarmo tossa toisessa päässä sohvaa yrittää vinkata minulle, että ulkona on lunta. Lun-ta. Ymmärrätkö. Mennään ulos. Siellä on lun-ta. Mä tiedän, mä näin aamulla! Sä oot just se tylsempi Friendbeast, se toinen vei mut jo aamusta ulos! Luntaaaah!

Juujuu Tarmo, ensin on päiväuniaika, ettei mene kiukutteluksi. Ja mahakin näyttäs pullottavan vielä sulamattomasta aamiaisesta. Huvittuneena seurailen bullin kamppailua pysyäkseen hereillä takkatulen lämmössä ja jo vartin päästä alkaa kuuluakin tuttua röhinää ja kuorsausta <3

Tämän viikon kulttuuripläjäys
oli eilinen Amorphiksen keikka, Oslolaisen "Tavastian", Rockefellerin siellä "Semifinaalin", John DEE live club&pubin puolella. Tunnelma oli kohdillaan, paikalla oli muitakin finskejä ja Oslo nautti esityksestä. Näytti, että bändilläkin oli kivaa, energisesti sedät jaksoi heilua alusta loppuun! Ei aina tule ajatelleeksi, että muusikoille ja orkesterin henkilökunnalle nämä keikat ovat työpäiviä ja kiertueet todellakin käyvät työstä. Kiitin ääni- ja valokaveria hyvästä setistä ja hän taisi ilahtuakin siitä. Ainakin iloisena ojensi soittolistan ja bändin plekun mulle matkaan keikan pääteeksi. Tuli huvittuneen iloinen fiilis, no laitetaas sitten kehykseen, kun kerran kotia saakka nämä taskussani kannoin :) Olin nuortunut kaksikymmentä vuotta.

Keikan alku ja eka humppa:

Tämä päivä jatkuu riisipuuroa keitellen, laiskotellen ja Downton Abbeyn porvarillista charmia seuraillen. Huomenna tartun puntteihin, heti aamusta. Suuri toiveeni ensi viikolle on, että tätä valkoista saataisiin lisää ja Oslomarkan ladut olisi auki! Tarmokin saisi jatkaa leikkejään lumessa, viralliselta nimeltään Hänen Koiruutensa on osuvasti Snowman. Ihanaa talvessa on myös se, että Tarmon atopia on paremmalla hoitotasolla, ei tartte pestä turkkia niin usein, eikä arat tassut kastu kaupungin lätäköissä.