Arkea ennen ja jälkeen Slayerin.

Elokuu
...ja mä olen täysin kotiutunut. Kaikki löytyy. Kaupasta tarttuu tottuneesti matkaan tavanomaiset norjalaiset tuotteet, koirantarvikekaupasta haettiin Tarmolle lisää KONG-leluja ja mä osaan jo liikkua ilman iPhonea, pahemmin eksymättä siis. Edelleen osaan liikkua myös ilman avaimia...

Meille on muodostunut tavaksi ostaa vihertuotteet Grønland -kaupunginosan vihannesputiikeista, samalla täydentyy papu- ja linssi-, sekä maustevalikoima siistimmissä mamupuodeissa shopaten. Perusruokakaupasta hankitaan enimmäkseen leipää ja maitotaloustuotteita, etenkin sitä ihanaa ruskeaa vuohenjuustoa, Brunostia. Olen aika tyytyväinen kyseiseen tuotteeseen, halvan hinnan lisäksi sillä on makua, molemmat on hyvin harvinaisia ominaisuuksia norjalaisessa juustossa. Mietin, millä Suomessa kutsutaan asiakkaat sisään, olikohan se useimmiten kahvi? No, täällä se sisäänheittotuote on superkallis juusto pikkualennuksessa!

Erilaisia Brunosteja, kuva on Tine -meijerin sivuilta

Hmmmm, mikä on toisin, ruoka-asioissa. Ainakin se, että luonnollisesti keittiöstäni puuttuu monia tuotteita, joita Suomessa olin tottunut ostamaan. Leipä on usein vähän sellaista "höttöä", mutta leivänpaahtimen hankinta on kasvattanut sen kulutusta meillä. Kasvikset ja marjat sen sijaan ovat Suomen serkkujaan herkullisempia. Oli ihanaa huomata, että kesäinen norjalainen tomaatti maistui siltä, kuin "muistojeni tomaatti" ´80-luvun Suomessa. Sitä makua olin kaivannut. Miehen Suomeen suuntautuvilta työreissuilta saan tuliaisiksi lakritsaa, ruisleipää ja Fasun Sinistä. Ne on ne suurimmat puutteet, kuitenkin. Ruokalistamme on alkanut norjalaistumaan.

Tämän kuun kohokohtia normi-urheilujen ja pikkuturien värittämässä arjessa oli laulu- ja soitinyhtye Slayerin esiintyminen naapuriniityllä. Esiintyminen oli osa Øyafestivalen 2013 tarjontaa. Slayer esiintyi Middelalder-puistossa, minuutin kävelymatka kotiovelta oli ehdottomasti plussaa, ei ehtinyt kotona kuunneltu vanha kunnon Decade Of Aggression -plätty katoamaan korvista, ja ilta jatkui mukavissa tunnelmissa keikalle kävellessä. Kiertueesta muodostui muistokiertue, itseoikeutetun Slayer-kitaristin Jeff Hannemanin menehdyttyä toukokuussa tänä vuonna. Hänen muistoaan kunnioitettiin mm. kipalevalinnoin sekä hetkellä muistoksi. Taustalakana vaihtui muistolipuksi. Itse keikka oli, no kuten nyt Slayerin keikat tänä päivänä ovat, nostalginen ja kaunis. Kaunis, hmm, kyllä, juuri sitä.

Kielenopiskelu FU:lla jatkui elokuussa, ja kieli alkoi jo luistamaan. Valter sanoi mulle ihan puskista yks päivä loppukuusta, että "sä aloit ihan yhtäkkiä pupattamaan norjaksi" ja oli mietteliään näköinen. En itse huomannut asiaa. Totta, se tapahtui ihan hetkessä. Hanat aukesi ja mä puhuin norjaa! Kaikille ja kaikkialla, normaaliin puhetahtiin. Huimaa! Palkitsin itseni jälleen uudella puolikkaalla litralla ystävieni Benin ja Jerryn maitotuotetta, sekä opiskelemalla uutterasti lisää turskan kotikielen saloja!

Tarmon arkea piristämään tuli uusi ystävä, pieni Veslemøy minityttö. Lisää bulli-ihmisiä naapurustoon, mukavaa. Tässä iloinen ensitapaaminen, tuollaisen hymyn Tarmolta saa ainoastaan toinen lajitoveri:

Elokuussa pyörähdin ensimmäistä kertaa vaatekaupoissa tutustumassa tarjontaan. Ai hitto, mikä Eldorado tää kaupunki tulee olemaan alennusmyyntiaikaan. Upeat valikoimat, ja tosi paljon laadukasta ja skandinaavista mallistoa esillä. Urheiluvaatteista puhumattakaan. Kauppoja on aivan tajuton määrä, ostoskatuja on joka kaupunginosassa keskustan alueella! Teen joskus myöhemmin listaa, minne kannattaa suunnata shoppailemaan, nyt ei löydy aikaa eikä fiilistä enempiin shoppailuihin.

Muutama kuva kotikadulta, Tarmon kanssa ollaan kävelyllä. Asutaan melkoisessa rinteessä!

Tässä "julkiseksi"eräs FB-päivitykseni elokuulta:
Ihan piti istahtaa tähän kaupan eteen ja ihmetellä, miten onnekas mamu mä olenkaan. Tulin norjankurssilta, kävin kaupassa ja ostin omalla norjankortilla tilipäivänäni aamiaiskampetta. Kotona odottaa oma koira. Ja tietysti se mieskin. Oma rakas. Nyt voi jo huokaista. Pärjään.