Talvea moikkaamassa, saunomista ja hiihtoa tuntureilla

Autoon pakattiin marraskuussa pariin otteeseen suksia, saunapyyhkeitä ja yksi bullterrieri. Aloimme kaivata talvea. Sen vihdoin tavattuamme, innokkaimpana hankeen ampaisi suoraan autosta bullterrieri. Seuraavan kerran se pysähtyi parin tunnin kuluttua. 

Meidän tämän kuun retkikohteet löytyvät kuvasta:

Meidän eka vierailu Talveen tehtiin alkukuusta autoillen Lillehammerin kupeeseen Sjusjøeniin!Tällä reissulla mies kokeili nopeampia Fischereitään väistellen Saksan ampumahiihtomaajoukkueen harjoituksia mun ja Tarmon nauttiessa lumileikeistä. Lunta, vihdoinkin lunta. Ja paljon!

Tarmon ilme, kun noustiin lumirajan yläpuolelle. "Äitiiiiih! Tuol on sitä ihanaa valkoista, oih!"

Seuraava retki heitettiin ihan loppukuusta, jälleen autoillen Lillehammerin kupeeseen, tällä kertaa Hafjelliin, jossa sijaitsevasta Pellestova sta vuokrattiin oma leilighet saunalla (!) perjantaista sunnuntaihin. Täällä hiihtelimme hitaammilla Åsneseillä tunturimaisemissa. Unelmien viikonloppu, talven hankia odotellessa. Aurinko paistoi, saunan kiuas kuumeni, onneksi se oli kuumenevaa suomalaista alkuperää, sukset oli kuin tehty tänne, (jota ne tietysti ovatkin, norjalaiset tunturisukset...), ja mehän kuntoiltiin koko pesue kuin pienet hillerit. Tarmo sai pitkästä aikaa nauttia vapaana juoksentelusta. Paikassa oli meidän lisäksi ehkä kolmessa huoneistossa asukkaat, rauha oli taattu. Luulen, että suurin osa lomailijoista oli valinnut kohteekseen samana viikonloppuna näillä tuntureilla auenneen laskettelukeskuksen. Tänne mennään ehdottomasti uudelleen, se päätettiin jo heti kun ajettiin tunturin huipulle, Pellestovan eteen.

Kuva on Pellestovan web-sivulta

Kuva on Pellestovan web-sivulta. Tuo takka on varmasti ihana näky hiitolenkin varrella. Hotellin pihan kautta mutkittelee yhteensä 300 kilometrin latu. Hotelli on suosittu etenkin koirien kanssa hiihtävien parissa, koirille on varattu oma lämmin huone, jossa on vesitarjoilu omaan häkkiin. Sillä välin omistaja nauttii kaakaot takan edessä.

Jihuu, perillä :)

Varsinainen auringonnousu nautittiin Tarmon kanssa liinalenkillä, heti perään kiirehdittiin ladulle.

Valter testasi uuden suksen nousuominaisuuksia pikkurinteellä lenkin alkuun. Harmittaa kun ei tarttunu se hetki kameraan, jolloin rinteeltä näkyi vain ilmassa heilahtavat sukset hahaa! Se oli alastulon harjoittelua se. No ei se helppoa ollutkaan, vaikka on teräskantti suksissa, niin kovalla liukkaalla hangella se on meinaan menoa. Pannutin sitä minäkin... Kantti antoi vaan lisävauhtia kuin luistin jäätävällä pinnalla. No, pitänee harjoitella, ehkä mulla oli väärä kulma suksessa.

Tunturin rauhaa, ollaan kilometrin korkeudessa. Pikkukukkulahan tämä vielä, mutta mun eka täällä.

Päivästä tuli lämmin auringon noustua. Lämpöä tuotti toki myös 3,5 tunnin hiitoreissu ;)

Yksi ehdottomasti parhaista kohtaamistani näyistä Norjassa so far... suomalainen kiuas!!! Saunoin neljä kertaa. 

...lämpö kelpasi myös lapinpojalle Snowmanille (Tarmon rek.nimi) :)

Ihan vammoitta emme tästä retkestä selvinneet, koirapoika satutti kyntensä ja nyt sitä ollaankin maattu toipilaana urheilusukka jalassa kotisohvalle. Bulleille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Varmasti pian taas hepuli lähtee, vauriot olivat suht vähäisiä, onneksi.