Norjalaisesta ruoasta, tai ruokakaupoista ennemminkin, tulee ensimmäisenä mieleen sanat kallis ja suppea valikoima. Kaksi negatiivista asiaa. No, eihän se nyt ihan niinkään ole, mutta sinnepäin.
Mikä on faktaa? No, ainakin se, että kalleus on tietenkin suhteellista. Tilastollisesti norjalainen käytti vuonna 2012 käytettävissä olevista tuloistaan 11,7% ruokaostoksiin. Vertailuksi suomalaisella ruokaan kului 12,7% tuloistaan. Norja oli Eurostat -tilastossa kuudenneksi halvin, Suomen ollessa yhdeksänneksi halvin ruoanostomaa asukkailleen. Trendi on norjassa peräti laskeva, ruokaan on kulunut 50-luvulta lähtien tilastollisesti vuodesta toiseen vähemmän rahaa. Tämä tilastollinen totuus ei käytännössä kuitenkaan tee norjalaisesta ruoasta "halpaa" ja käytännössä lehdissä kirjoitetaan paljonkin ruoan "kalleudesta". Kallistahan se on, ellei tienaa vähintään norjalaista keskipalkkaa, joka vuonna 2013 oli noin 40 000 NOK, (4 800 euroa), kuukaudessa. Palkkatasoa kadehtivia voin lohduttaa sillä, että täällä on ihan kaikki kallista, jos ajattelee yhtä "leveästi" elelevänsä, kuin Suomessa. Kahdella palkalla elää jo ihan kivasti kuitenkin. Viimeisimmän tilastoinnin mukaan Oslo on maailman kallein kaupunki asua ja elää, kolmantena oli Norjan öljykaupunki Stavanger.
Syinä ruoan kalleuteen on mm. se, että palkkataso nousee jatkuvasti, nelisen prosenttia vuosittain, (öljyn siivittämänä kaikki muutkin kuin öljyalan palkat kohoaa), kruunu on vahvistunut voimakkaasti, (14% euroon nähden 2009-2012), ja ruokakauppoja on enemmän kuin muissa Euroopan maissa/asukas. Pieniä putiikkeja on tosiaankin siellä täällä, suurten automarkettien puuttuessa ja tämä luonnollisesti pitää hinnat korkeammalla monestakin syystä. Tähän onkin nyt tulossa jonkunlainen muutos, sillä muutama viikko sitten ketjut Coop ja Rema 1000 allekirjoittivat sopimuksen yhteisesta tukkutoiminnasta, jolla saadaan hintoja pudotettua molemmissa putiikeissa. Tämän pelätäänkin tuhoavan muiden kivijalkaputiikkien toiminnan. Aluksi toivoin isoja marketteja Suomen tyyliin, enää en ole ihan varma pidänkö sitä hyvänä asiana. Alan jo pikkuhiljaa tottumaan siihen, että yhden ison kaupan sijaan käyn muutamassa pienemmässä ostoksilla, riippuen siitä, mitä milloinkin tarvitsen.
Valikoima on todellakin suppeampi kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa, syynä on etenkin se, ettei Norjan markkinoille päästetä esim. Lidlejä ja monia muita ulkomaisia ketjuja. Raaka-aineissa suositaan kotimaista, täällä esim. maitotaloustuotteet ovat tuttua norjalaista Tine-meijerin tavaraa. Maan omaa tuotantoa tuetaan ja ruoka onkin puhdasta ja erityisen maistuvaa. Ihan liioittelematta sanon, että esimerkiksi maitotaloustuottet ja vihannekset sekä marjat maistuvat erinomaisilta, jollen laske mukaan juustoja, ne kun ovat norjalaiseen tapaan todella miedon makuisia mutta toki hyviä. Kala, ravut ja simpukat ovat tuoreita ja lihatuotteista ainakin lampaanlihaa kehutaan kovasti. Itse en juurikaan käytä lihaa. Norjalainen vilja leipoutuu erityisen hyvin, ja valmis leipäkin on hyvää, ainakin paahdettuna. Alussa ihmettelin, miksei kaupoissa ole oikein mitään, nyt huomaan ihmetteleväni pitäisikö sitä sitten oikeasti jotain tuorejuustoakin olla 25 eri sorttia, että eikö riitä pari erilaista laadukasta pohjaksi ja ihan itse pilkkoo haluamansa yrtit sinne sekaan? Ruoanlaitosta ainakin on tullut paljon mukavampaa, kun puolivalmiita eineksiä ei ole samalla lailla käytössä.
Se, mitä luonnollisesti kaipaan, on muutama suomalainen juttu, joita nyt ei vaan ole muissa maissa. Se on ymmärrettävää, niinhän kaikki ulkosuomalaiset tekee, kaipaa tuttuja makuja. Onneksi olen vihdoin löytänyt hyvän ruisleivän ihan lähikaupasta. Sitä tekee alunperin tanskalainen leipomo, joten siellä smørrebrødien maassa taitaa tuo ruiskin olla kova sana. Norjalainen ruisleipä on usein viljasekoiteleipää tai sitten se ruis on hienoksi jauhettua ja hiivalla kohotettua. Kahvista valittaminen loppui jouluna, kun Julenisse toi meille Nespresso-keittimen. Tällä hetkellä lasken varsinaiseksi puutteeksi enää maitorahkan, meillä on kyllä yhtä rahkaa täällä, mutta se ei ole yhtä "kuivaa", kuin mihin olen tottunut, ja on se kyllä kallistakin, kaksi-kolme euroa purnukka. Luonnonjogurtti paikkaa tätä puutetta onneksi aika hyvin maun puolesta ja proteiinien saannin osalta avittaa miehen joulukuinen löytö mulle, soijaproteiinijauhe. Löydön siitä tekee se, että kaupat ovat pullollaan maitopohjaisia proteiineja ja ne eivät sovi mulle niin hyvin.
Edullisemmat ostospaikat
Me täydennämme ruokakaappiamme tavanomaisten kauppojen lisäksi vierailemalla tuolla Grønlandin suunnalla, "basaarialueella". Ehdottoman fiksua hakea sieltä tuoreet kasvikset ja hedelmät, sekä tarvittavat mausteet ja säilykkeet. Meidän ostoskassiin sujahtaa myös mm. papuja, kikherneitä, tattaria, hirssiä ja muuta kasvisvoittoisesti syövän peruskauraa. Tavara on laadukasta ja erittäin tuoretta. Kauppojen edustalla on isot vihannestorit ja hinnat on halvat. Paljon halvemmat, kuin esimerkiksi Suomessa olisi.
Moni Oslolainen heittää säännöllisesti autoreissun Ruotsin puolelle. Tunnin ajomatkan päässä on tarjoushaukan Eldorado, iso ostoskeskus ruokakauppoineen ja Outlet-vaateputiikkeineen, plussana tietysti se halpa Systembolaget, Ruotsin Alko. Me emme ole jaksaneet tähän rumbaan lähteä, ei ruokaa kahden hengen taloudessa niin paljoa kulu, ja kyllä tähän vähäiseen siideri- ja olutmäärään, joka meillä kuluu, on tähän saakka ollut varaa ihan Oslossakin.
 |
| Grønlandin tunnelmaa loppukesästä :) |
 |
| Basaarisaalis 80 euroalla |
Mathallen Oslo, Maridalsveien 17,
Eilen, lauantaina kävimme
Mathallenissa, kauppahallissa. Aivan loistava päiväkävelykohde, joku vartin matka kotoa tuonne Akerselva -joen varrelle, Grüneløkkan suuntaan. Mathallenissa on, no ruokaa. Paljon pikkuravintoloita ja putiikkeja. Myynnissä ja maisteltavana on mm. tuoretta kampasimpukkaa, juustoja kotimaisen kuttujuuston lisäksi mm. ranskasta, makkaroita espanjasta, luomutuotteita eri puolilta Norjaa mm. kuusenkerkkäsiirappia ja viljatuotteita, hyvää leipää, maitobaari, suklaabaari, tee- ja kahvikauppa, ihan kaikki löytyy, mitä nyt voi kauppahallilta toivoa. Tästä tulee varmasti vakioretkikohde. Mathallenin kellarissa oli kiva amerikkaishenkinen skandinaavian pisimmän baaritiskin omaava pubi, Smelteverket. Pubin ikkunat, joita oli parikymmentä, aukesivat melkein samassa tasossa virtaavaan Akerselva -joen koskeen. Tunnelmallista ja rentoa! Loistava olutvalikoima jäi odottamaan sopivampaa hetkeä maistelulle.
Bondens marked, Böndejen markkinat Oslossa keväällä 2014
Tutustu tuotantotiloihin ja osta maukasta lähiruokaa suoraan tuottajilta!
www.bondensmarked.no/lokallag/oslo/
- 8. maaliskuuta, Valkyrie plass, klo 10-16
- 22. maaliskuuta Birkelunden, klo 11-16
- 5. huhtikuuta Valkyrie plass, klo 10-16 (pääsiäisteema)
Mitä Oslo syö?
Olen saanut kuvan, että arjessa syödään terveellisesti. Ruokavalioon kuuluu hedelmiä ja kasviksia, leipää, kalaa, rapuja ja kanaa. Kahviloita on kovin tiuhaan, kojuja on runsaasti myös lenkkipolkujen varrella, joten pullaa ja vohvelia menee. Ne kalorit tulee varmasti näille urheiluhulluille pelkästään tarpeeseen.
Kanaa täällä on sitten niin joka paikassa tyrkyllä. Kana on sortiltaan vähän suomibroileria isommaksi syötettyä, "landkylling", joka kuuluu Ross-kanarotuun. En ole maistanut, mutta hyväähän sen täytyy menekistä päätellen olla. Uskoisin, että sillä on ollut ihan hyvät oltavatkin, sen verta tarkat laatuvaatimukset on asetettu tuottajille. Näin siitä kerrotaan webissä: "Kanat ruokitaan perinteiseen tapaan vehnällä, kauralla ja maissilla, ja ne kasvavat täysin ilman lääkkeitä tai lisäravinteita. Kana käyttää kasvaakseen kauemman aikaa, joten lihakset kehittyvät mureammiksi ja maukkaammiksi". Siitä olen erityisen ilahtunut, ettei kanaa myydä polkuhintaan. Mä maksan mielelläni tuotteesta vähän enemmän, jos sillä varmistetaan, että tuottajakin saa elantonsa ja eläimiä kohdellaan paremmin. Niin sen pitäisi olla. Ei lihan kuuluisi olla mitään liukuhihnatavaraa, jota puputetaan turhan suuria määriä joka aterialla.
Pikaruokana Oslossa kuluu erityisen paljon sushia, kojuja on joka kulmassa. Sushikojujen määrää voisi verrata Suomen pizza/kebabputiikkien määrään, niin paljon niitä on. Myös patongit ja etenkin pølsa, makkara, on suosittua pikaruokaa. Pølsa on myöskin joko normihodarin yleisnimitys, tai sitten se voi olla "surf&turf -hodari", johon makkaran lisäksi sujahtaa katkarapusalaattia.
Varsinaiset perinneruoat ovat, kuten nyt kaikkialla, vähän erikoisia ja usein rasvaisia/raskaita. Paikallisia herkkuja, joista mun on maahanmuuttajana tarpeetonta lausua mielipiteitäni kovaan ääneen. Arkisempia perinneruokia olen maistanut, ja usein ne sisältävät juureksia ja esim. lampaan lihaa tai kalaa. Ihan ookoo, voisin verrata suomalaisiin patoihin oikein hyvin.
Tähän aiheeseen palailen varmasti, kyllähän tuo jokapäiväinen leipä sen verran tapetilla on. Tämännäköistä oli leipä naparetkillä, kuva Fram-museon vitriinistä. Staminaa tarvittiin, aivan varmasti.
.jpg)
.jpg)
