Aftenpostenin A-magasinet 14.3.2014

Suomennan kiinnostavan artikkelin tämän päivän Aftenpostenin liitteestä A-magasin, tässä linkki norjankieliseen artikkeliin Fritt frem for skulk. Lehteä voi hyvinkin verrata Hesarin Kuukausiliitteeseen. Artikkelista on virinnyt eri lehtien nettisivuille vilkas keskustelu päivän mittaan. Olipa pitkä juttu, mutta onneksi oli aikaa naputella se kokonaisena blogiin, uskon tämän kiinnostavan suomalaisia.

P.s. Painan nyt tylysti Julkaise -nappia oikolukematta, jääköön se jollekulle sateiselle iltapäivälle. Pahoitteluni tästä.

Yleisesti ja superlyhyesti koulusysteemistä Norjassa ennen suomennostani:

• Norjassa oppivelvollisuus on 10 vuotta. Grunnskole (Peruskoulu) on pakollinen, jonka lisäksi voi opiskella 3 vuotta ilmaiseksi Videregående skolessa. Grunnskole jakautuu Barneskoleniin (aloitetaan 6 vuotiaana) ja Ungdomsskoleniin (viimeiset kolme vuotta). Tässä välissä on tasot luokat 1 - 4 Småskoletrinnet ja luokat 5 - 7 Mellomtrinnet. 
• Videregående skole on norjalainen vastine sekä suomalaiselle lukiolle, että ammattikoululle. Ainevalinnat painottuvat linjasta riippuen joko ammattiin valmistaviin opintoihin tai jatkokoulutukseen valmistavaan opetukseen. Videregåenden käytyäsi olet suomalaisittain joko ylioppilas tai vaikkapa autonasentaja (osa ammatillisista tutkinnoista vaatii lisäksi myös työharjoittelun saadaksesi Fagbrev, ammattitodistuksen). Lue lisää norjan koulusysteemistä täältä http://utdanning.no/

Aftenposten, A-magasinet 14.3.2013

Poissaolot videregående -kouluissa Oslossa:

2010: 8,5 %
2011: 9,6 %
2012: 9,3 %
2013: 10,5 %
Sairaspoissaolot norjalaisilla työpaikoilla olivat viimeeksi tarkasteltuna 6,3%. Luku on pysynyt kutakuinkin samansuuruisena edeltävinä 10 vuotena. Suomessa luku työpaikkojen sairaspoissaoloissa oli vuonna 2012 4,3%

Vapaus lintsata - Tavanomainen koulupäivä norjalaisessa koulussa: 11 yhteensä luokan 27 oppilaasta saapuu paikalle

Kello on varttia yli kahdeksan Fagerborgin videregående skolessa Oslossa ja alle puolet oppilaista on paikalla ennen ensimmäisen tunnin alkua. Aamunvirkku opettaja, Karl-Eirik Kval, sulkee oven aloittaakseen "historie- og filosofi" -tunnin. Tunnin loppuun mennessä opettaja on toivottanut vielä kymmenen oppilasta tervetulleeksi. Kerta kerralta ovi aukeaa ja opetus keskeytyy. Myöhästelijät hymyilevät vähän, eivätkä ole epäkohteliaita. He eivät kuitenkaan näytä siltä, että olisivat kiirehtineet paikalle. Viisi oppilasta ei ilmesty ollenkaan paikalle.

Joka aamu, useina vuosina, on opettaja kärsivällisesti toivottanut kuljeksijat tervetulleeksi. "Nukuitko hyvin?" on hän saattanut huomauttaa kysyen, mutta yrittänyt pitää hyvän tunnelman yllä. Vastaukseksi hän on saanut hymyn. Tai olankohautuksen.

Näin on vuodet menneet. Ja pikkuhiljaa tämä näkymä on tullut täysin jokapäiväiseksi missä tahansa videregående skolessa koko maassa.

Lintsausennätys
Neljä viikkoa kouluvuoden loppuun mennessä. Niin paljon jokainen Oslolainen opiskelija on poissa. Keskimäärin. Viimeisinä viitenä vuotena on poissolot kasvaneet joka ainoassa videregående skolessa Oslossa. Viime vuonna ylitettiin 10%. Se on kaksi kertaa niin paljon, kuin opettajilla on poissaoloja samoissa kouluissa. Työntekijöiden sairaspoissaolot ovat paljon alhaisemmat. Myös lahjakkailla oppilailla on paljon poissaoloja.

Haastatellut rehtorit ja opettajat ovat kaikki huolissaan. Vain hieman yli puolet norjalaisista opiskelijoista läpäisee videregåenden normaalissa opiskeluajassa. Oslon kouluissa sen läpäisee ajallaan vähän useampi kuin kuusi kymmenestä.

Kun rehtorit tapaavat, on juuri tämä puheenaiheena. Se ettei puolet opiskelijoista ilmesty tunneilla, ei ole epätavallista. Useat kouluista sijaitsevat vain metrien päässä metroasemasta tai bussipysäkeiltä, siitäkin huolimatta useat opiskelijat myöhästyvät.

- Kun ajattelee kaikkea, mitä olemme tehneet tilanteen korjaamiseksi ja siitä huolimatta saamme samat samat ikävät luvut vuodesta toiseen, huokaa rehtori Anne Siri Strand Fagergorgin koulusta.

-Huolimatta siitä, mitä teemme, on poissaolo-ongelma läsnä. Kaikesta huolimatta, huokaa rehtori Terje Bjøro Persbråtenin koulusta.

Miksi näin, mikä on syynä?

Ilmainen opiskelupaikka 13 vuotta, kaikille norjalaisille opiskelijoille. Luulisi, että tämä on lahja. Kaksikaistainen moottoritie korkeakoulutukseen ja paksuihin ansioihin, jonka kustantaa norjalaiset öljy- ja veromiljonäärit. Useimmille nuorille planeetallamme tämän tapainen on kaukaista unelmaa. Norjassa opiskelijat eivät viitsi tulla paikalle. Miksi näin, mikä on syy?

Syitä on useita. Todennäköisesti liikaa. Opettajat peräänkuuluttavat mahdollisuutta seuraamuksille. Aiemmin heillä oli lupa antaa reput opiskelijoille joilla oli poissaoloja yli tietyn rajan. Vuonna 2009 tämä mahdollisuus otettiin pois. Tämän jälkeen poissaolot kasvoivat seitsemästä 9,6% vain kahdessa vuodessa.

Fagerborgin koulussa, jossa ei ole muita suuria haasteita, ovat poissaolot kolminkertaistuneet.

-Jos meidän pitäisi maksaa itse, voin luvata sinulle, että ottaisimme koulun vakavammin. Meillähän ei ole mitään muuta hävittävää kuin taitoja. He eivät syyttä kutsu meitä "sokerikuorrutenuoriksi" (pullamössösukupolveksi), sanoo kolmasluokkalainen Felix Hart. Hän on hyväntuulinen, sitoutunut opetukseen - ja tuli ainoastaan hitusen myöhässä paikalle.

Luokkahuoneessa 39 jotkut oppilaista seuraavat opetusta, tallennetta päivän aiheesta. Opettaja Kval hyödyntää ajan laittaakseen huomautusmerkinnän kymmenelle, jotka tulivat myöhässä. Opiskelijoiden täytyy ryhdistäyty, ajattelee hän.

-Kun minä herään klo kuusi aamuisin ja on pimeää ja kylmää, en tee sitä syystä, että koen pakottavaa tarvetta siihen. Teen sen siksi, että opiskelijat odottavat minua, kolleegat odottavat sitä minulta ja koska voin menettää työni. Opiskelijat ovat saaneet aivan liikaa vapauksia pilatakseen oman koulunkäyntinsä.

Elämästä vieraantuneita byrokraatteja
Opettajat ovat epätoivoisia. Kyselytutkimuksessa lähes 40% Norsk Lektorlagetin (Opettajainliiton) jäsenistä raportoi, että ovat he kokevat painostavana antaa arvosanoja, jos niiden antamiselle ei ole ollut perustetta liian suuren poissaolomäärän vuoksi.

Harvoilla on kokonaiskuva kuinka korkea poissaolomäärä lopulta on. A-magasinet on päässyt käsiksi Oslon koulujen lukuihin, kansallisia lukuja ei ole olemassa. Muutamia kouluja on pyydetty raportoimaan poissaoloista.

Fagerborgissa luvut näyttivät satunnaisesti valitun viikon päätteksi, että vain neljällä yhteensä 25 kolmasluokkalaisesta ei ollut poissaoloja ajankohtana.

Norjalaiset koulut eivät ole tilanteen tasalla mitä tulee poissaoloihin, opiskelupanokseen ja osallistumiseen, kertoo Karl-Eirik Kval. Siksi hän julkaisi tällä viikolla debattinsa "Det store skolesviket", Suuri koulupetos. Hän syyttää paljosta byrokraatteja Utdanningsdirektoratetissa (Opetushallitus), heitä, ketkä päättävät suurimmasta osasta asioita norjalaisissa kouluissa.

-Elämästä vieraantuneita kirjoituspöytäpedagogeja. He eivät ole halukkaita perehtymään norjalaiseen kouluun. Se mitä olet nähnyt täällä tänään, sitä ei uumoilla tapahtuvaksi, hymähtää Kval.

Petter Skarheim, Utdanninsdirektoratetin johtaja, sanoo sähköpostissaan että myös muilla mailla on vakavia ongelmia poisjättäytymisen ja poissaolojen kanssa.

-Kellään ei ole antaa vastauksia jotka ratkaisisivat ongelman kerralla. Työskentely ongelmien ratkaisemiseksi on intensiivistä. Norjassa Oslo on edelläkävijäkunta, sanoo hän.

Tänä päivänä ei ole olemassa kansallista rekisteriä opiskelijoiden poissaoloista kouluissa.

-Sellainen olisi koettu aivan liian byrokraattiseksi, sanoo Skarheim. Kuvaukseen "elämästä vieraantuneet kirjoituspöytäpedagogit" sanoo hän, ettei "tämä asia ole koskaan ollut rekrytointivaatimuksena mukana" direktoratetissa (hallituksessa).

-Kansallisten sääntöjen mukaisesti, direktoratet ei ole se, joka ohjaa kouluja, vaan se on kunta. Kaikki opetussuunnitelmat ja kokeet valmistellaan yhdessä parhaitten opettajien kanssa, sanoo johtaja.

-Kouluilla on itsellään taidot, joita ne tarvitsevat parantaakseen olosuhteita koulussaan. Osa-alueita, jotka eivät ole toimivia, on täten täysin ongelmatonta muuttaa. Koskaan aikaisemmin norjalaisessa kouluhistoriassa ei ole paikallinen toimintavapaus ollut suurempaa. Me tiedämme paljon enemmän olosuhteista norjalaisissa kouluissa, kuin koskaan aikaisemmin, sanoo Skarheim.

Ei voi tehdä mitään
"Etkö voi vain heittää heitä ulos?" saattaa jotkut opiskelijoista kysyä, kun toiset meluavat ja häiritsevät opetusta. Sitä opettaja ei voi tehdä. Kun kello soi tunnin alussa, sulkee hän oven. Hän olisi voinut lukita oven muutamaksi minuutiksi, mutta silloin hänen olisi pitänyt viekoitella opiskelijat sisälle. Jos he ovat jo koulun tiloissa, on heillä oikeus opetukseen. Kouluissa ei sallita jälki-istuntoja, jotka Kvalin mukaan voisivat auttaa.

Ympäri maata kouluilla on omat keinot käytössään. Jotkut soittavat opiskelijoille, jotka eivät ilmaannu paikalle, toiset soittavat vanhemmille. Toiset taas lukitsevat ovet tai lähettävät tekstiviestitse kirjallisen varoituksen. Ongelmia pohditaan yleiskokouksissa sekä luokassa.

Gausdalin videregående skolessa Opplandissa (ei sijaitse Oslossa), saivat myöhässä tulleet opiskelijat pyynnön mennä kirjastoon luokkahuoneen sijaan. Tähän tartuttiin Utdanningsdirektoratetissa. Opiskelijan poistaminen tunnilta on lainrikkomus. Tämä on juuri ongelma, sanovat useat: rangaistusseuraamuksia on todella vähän käytetettävissä.

-Vaaditaan paljon, että opiskelija erotetaan koulusta. Meille on annetty määräys, että mahdollisimman monen tulee suorittaa videregående, sanoo rehtori Terje Bjøro Persbråtenin koulusta.

Toisella puolella kaupunkia, Lørenskog videregående skolessa (ei Oslossa), on otettu käyttöön kiistelty metodi. On aikainen perjantaiaamu, kaksi minuuttia ennen kuin kello soittaa oppilaat luokkaan. Opettaja Are Skei kurkkaa ovesta käytävään. Kolme opiskelijaa tulee juosten. Ja vielä yksi. Sekunnin kuluttua kellon soitosta lukitsee hän oven. Oppilaat tietävät tämän. Sisään pääsee tämän jälkeen ainoastaan rehtorin tai toisen opettajan saattamana.

Arvin Danny Jeyathasen ei suoriutunut ajoissa tänä aamuna. Bussi oli myöhässä. Ensimmäistä kertaa hän joutuu pääsisäänkäynnin luokse täyttämään pöydällä olevan lomakkeen ja seuraamaan kulkua luokkaan. Hänellä ei ole mitään tätä käytäntöä vastaan.

-Me ymmärrämme, että täsmällisyys on tärkeää, hän sanoo.

Vuosi sitten 140 koulun oppilasta myöhästyi päivittäin. Tänään luku on 20. Luokassa oppilaat käyttävät ilmaisua "skole for B-mennesker" (B-luokan koulua), jonka kaltaisesta Tanskassa he ovat kuulleet. He syyttävät "teini-ikää" siitä, että koulu on ikävää. Mutta tutkimukset ovat antaneet koulun johdolle näkemystä joihinkin keskeisiin tekijöihin ongelmassa. Useat opiskelijat ovat koulukielteisiä. Useilla on psyykkisiä ongelmia. Opiskelijoilla on motivaation puute ja he kärsivät korkeista odotuksista, he kokevat etteivät pärjää. Tällöin he luovuttavat.

Koulun uusi käytäntö lukita ovet sai aikaan kovaa vastustusta. Opiskelijajärjestö sanoi sen olevan lainrikkomus. Vanhemmat soittivat. Mutta koulun johto sai myös laajaa tukea, muun muassa opiskelijavaltuustolta.

-Olosuhteet eivät kuitenkaan ole ihanteelliset, myöntää apulaisrehtori Rold Odin Stokke Tellsbø.
-Olosuhteiden muuttaminen vie kauan aikaa. Parasta on motivoida ja tukea oppilaita, mutta aina se ei ole riittävästi. Joskus täytyy vähän töytäistä oikeaan suuntaan, ja juuri sitä me teemme täällä. Tähän asti sillä on ollut suurin vaikutus.

On tuskin nähnyt oppilaita
-Luulen, että saamme yhä enemmän opiskelijoita, joita täytyy kädestä pitäen kuljettaa läpi koulunkäynnin. Se on pelottavaa, sanoo Fagerborgin koulun rehtori Anne Siri Stand. Hänen mielestään
useampien vanhempien tulisi tukea enemmän lapsiaan.

Työpsykologi Espen Skorstad tietää, mikä eniten motivoi työntekijöitä norjalaisella työpaikalla: kiinnostavat tehtävät, viihtyvyys, palkka ja muut hyvät edut. Hän uskoo että hänelle olisi vaikeaa motivoida oppilaita koulussa. Erityisesti ilman laajaa valikoimaa keppiä ja porkkanaa.

Skorstadin mielestä opettajilla tulisi olla suurempi vapaus ja mahdollisuudet asettaa vaatimuksia ja rajoja. Lukita ovi tai olla antamatta arvosanaa.

-Olen aika ihmeissäni, mitä norjalainen opettaja käytännössä saa tehdä, hän sanoo.

Mitä minä voin tehdä?
-En tiedä, mitä tekisin. Minulla on oppilaita, joita olen tuskin nähnyt, mutta jotka löytyvät opiskelijaluettelosta kolmelta vuodelta. Yhdessä luokassa minulla on neljä-viisi oppilasta, jotka pistäytyvät muutaman kerran vuodessa tunnilla. Kaikilla heillä on oikeus opetukseen. Pitäisikö minun keskeyttää toisten opetus kun huolehdin heistä?, kysyy Karl-Eirik Kval. Hänen mukaansa koulusta on tullut mukava säilytyspaikka nuorille, joiden kanssa ei muuten osata toimia.

-Se on tragedia, sekä heille, että koululle.

Fagerborgissa luokka on saanut tehtävät tunnillaan Anarkismen-aiheeseen liittyen omalle läppärillensä. Ne on toimitettava ratkaistuna ennen tunnin päättymistä. Se aiheuttaa huokauksia. Moni kysyy, voiko vastaukset antaa toisen kerran. Usea käyttää ajan tunnilla Facebookiin tai peleihin. Felix on nostanut jalat pöydälle, ottanut läppärin syliinsä ja siirtynyt pari pulpettia eteenpäin. Hän ja toiset norjalaiset opiskelijat viihtyvät hyvin koulussa, kertoo tutkimus.

-Täällä on mukavaa, saan istua ookoo jalat pöydällä, sanoo Felix. Opettajissa on suuria eroja, hän tarkoittaa. -Joku laittaa merkinnän, jos myöhästymme vain minuutin. Ja kerran mulla oli opettaja, joka ei antanut meidän syödä tunneilla, sanoo Felix masentuneesti.

Karl-Eirik Kval ei anna oppilaiden pitää vapaasti läppäriä edessään tunneilla, huolimatta siitä, että norjalaiset opiskelijat saavat käyttää vapaasti Internetiä kaikissa aineissa. Hänen kokemuksensa mukaan aivan liian moni surffaa netissä opetuksen seuraamisen sijaan.

-He ovat pelottomia, huolettomia, sillä heillä ei ole mitään, mitä pelätä. Heillä on ilmainen koulupaikka, jonka he voivat menettää ainoastaan vakavan rikoksen tehtyään. Heidän ei tarvitse osallistua tapaamisiin, heidän ei tarvitse toimittaa tehtäviään. Ja jos oppilas kouluvuoden lopussa ilmaantuu paikalle yksittäiseen koetilanteeseen, tarkoittaa se, että opettajan on annettava arvosana.

Suorituspaineet
Ehkäpä kaikkia ei ole luotu käymään videregående skolea? Tai ehkäpä koulua ei luotu kaikille? 700.000 norjalaista iältään 25 - 66 vuotta eivät ole suorittaneet videgåendenin oppimäärää. Niistä, ketkä putoavat pois koulutuksesta, puolet ajautuu Naviin (KELA).

"Vastuu omasta oppimisesta" tekee keskiluokkaisista lapsista kodin kirjahyllyjen avustuksella suuria voitajia. Ja häviäjiä ovat seuraavat: Työväenluokka- ja maahanmuuttajapojat. Juuri nämä norjalainen koulu pettää, sanoo Kval.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Reform 94 otettiin käyttöön. Se antoi oikeuden kaikille kolmen vuoden videregående -koulutukseen. Samaan aikaan monet ammattiaineista muuttuivat teoriaksi, ja tätä seikkaa on syytetty siitä, että lukuaineissa heikommat opiskelijat tipahtavat kyydistä. Koulutusmallin vuodelta 2006 mukaisesti täytyy kaikkien opiskella kaksi vuotta matematiikkaa videregående skolessa. Iso osa oppilaista reputtaa aineessa. Karl-Eirik Kval nimittää tutkintovaatimusta todellisuudelle vieraaksi ja hänen mukaansa aine on "viekas kompastuskivi muutoin pärjääville oppilaille".

-Seurauksena tuhannet oppilaat joka vuosi tuntevat itsensä kelvottomiksi eivätkä ehkä saa päättötodistusta.

Mukavat oppilaat
-Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvin viihtyviä ja mukavia oppilaita. Heillä on kunnianhimoa ja he haluavat kouluja vahvalla opetussatsauksella. Lähtökohta ei oikeastaan voisi olla parempi. Mutta nyt emme tarvitse suuria uudistuksia. Me tarvitsemme maanläheisiä ihmisiä, joilla on empatiaa ja ymmärrystä nuorille, joiden vanhemmilla ei ole korkeaa koulutusta. Meidän pitää luoda koulu tämänpäivän oppilaille, myös niille heikommille, sanoo hän.

Rehtori Tora Mørstad Hellerudin videregående skolesta näkee selvästi yhteyden huonojen arvosanojen ja poissaolojen välillä. Monilla on ongelmia osallistumisessa opetukseen, koska elämä muutoin on vaativaa, joko kotona tai vapaa-ajalla.

-Juuri tästä syystä on tärkeää, että hekin osallistuvat opetukseen, tulevat kouluun. Ellei sinulla ole osoittaa dokumenttia, josta näkee, että olet pätevöitynyt jollakin alalla, tulee sinusta syrjäytynyt. Mørstad huokaisee hieman antautuneesti.

-On hankalaa suhtautua paljon poissaoleviin oppilaisiin, samanaikaisesti on tärkeää että heillä kaikesta huolimatta on paikka, jonne tulla. Jos he eivät käy koulua, voi paljon mennä vikaan. Näin minä ajattelen.

Korkea poissaolo on suuri ongelma niiden oppilaiden keskuudessa, jotka hän määrittelee lukuaineissa heikoiksi.

-Tänä päivänä kaikilla tulee olla kyky opiskella. Minä näen sen mahdottomana vaatimuksena. Pitäisi olla osoittaa vaihtoehtoisia reittejä, jos oppilas ei onnistu. En voi vain sanoa: Sinun tulee lopettaa. Minne he silloin menisivät?

Oslo Handelsgymin rehtori Trond Lien on huolissaan aivan toisista asioista. Jo monta vuotta sitten poissaololuvut alkoivat kohota kouluissa. Luotiin keinoja, muun muassa puhelinsoitot paljon poissaoleville oppilaille. Monet oppilaista kertoivat korkeista suorituspaineista, niitä tuli sekä kotoa että ystäviltä.

-Hyvin menestyvillä oppilailla on huomattavia odotuksia sekä kotoa, että itse luotuina. Jotkut kestävät näitä huonosti, sanoo Lien, joka on huolissaan opiskelijoiden psyykkisestä terveydestä. Tästä syystä psykologi tulee koululle kerran viikossa nykyään. Kaikki puhelinsoitotkin ovat olleet avuksi. Poissaoloprosentti kohoaa, mutta poissaoloja on kuitenkin vähän videregående -kouluksi.

Kohti työelämää
Riski pitkäaikaiseen poisssaoloon työelämästä on 15% korkeampi niillä, jotka eivät kykene suorittamaan loppuun videregående -koulua. Tämä on yksi tuoreen väitöskirjan osoittamista tuloksista.

-Yhteiskunnallisessa perspektiivissä on tästä syystä erityisen tärkeää tehdä jotakin poissaoloille ja koulusta tipahtamisille. Ahdistus, depressio, ylipaino ja keskittymisongelmat ovat osa riskitekijöitä.

Norsk Lektorlagetin (ammattiliitto yliopisto- ja korkeakoulutetuille opettajille) johtaja Gro Elisabeth Paulsen, näkee kehityksen olevan vakavan.

-He ovat nuoria parhaassa iässään, joilla on paljon enemmän poissaoloja kuin työelämässä on sairaspoissaoloja. Se on arveluttavaa, hyvin arveluttavaa. He oppivat, että täsmällisyys ei ole tärkeää, hän sanoo.

-Mitä opettajat voivat itse tehdä vähentääkseen poissaoloja?

-Voimme mennä itseemme. Olemmeko liian lepsuja? Onko meillä riittävästi kykyä asettua oppilaita vastaan? Helpoin ratkaisu, sillä hetkellä, on antaa ajan kulua. Mutta paikallaolo ajoissa on kuitenkin ehdoton vaatimus jos täytyy saada tehdyksi jotain ajallaan.

Vapaus pilata
Fagerborgin koulussa on vihdoinkin työskentelyrauha. Viimeinen vetelehtijä astuu ovesta sisään, kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä. Hän ei sano mitään, kuljeksii vain pulpetilleen.

-Nukuin vain pommiin, selittää hän jälkikäteen myöhästymistään.

Täysin tavallinen ensimmäinen tunti täysin tavanomaisessa videregående -koulussa on ohi. Karl-Eirik Kval juttelee vähän opiskelijoiden kanssa. Hänen mukaansa opiskelijoiden kunnianhimo opiskeluun heikkenee asteittain koulun aloittamisen jälkeen.

-Viimeisinä kymmenenä vuotena viranomaiset ovat antaneet heille liian suuren vapauden pilata koulunkäyntinsä. Se ei ole aikuismaista. Nämä ovat nuoria, jotka testaavat rajojaan. He eivät ota vastuuta omasta oppimisestsaan. Opettajan tulee ottaa takaisin valta. Opiskelijat eivät ole liian heikkoja koululle. Mutta usein koulu on liian heikko oppilaille.

Tästä syystä he ovat poissa: 

Lähde Forskningsrapporten "Holdninger til fravær og nærvær i skole og arbeidsliv" fra SINTEF/NTNU 2012

• huonot suhteet opettajiin ja toisiin oppilaisiin
• turhautuminen omiin huonoihin tuloksiin
• tunne epäonnistumisesta
• liikaa teoriaa
• liian vähän mukautettua, sopivaa opetusta
• melu luokassa, huonot luokkatilat
• kiusaaminen
• voimaton olo
• kieliongelmat
• huono ergonomia työympäristössä
• pitkä koulumatka

Lukuja:

• Joka kolmas norjalainen oppilas kokee että hänen tottumuksensa digitaalisiin laitteisiin hidastaa oppimista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3400 oppilasta Norjasta, Suomesta ja Ruotsista. Norjalaiset opiskelijat kokivat tämän suurimpana haasteena.
• Joka päivä opettaja käyttää yli 50 minuuttia työajastaan rauhoittaakseen rauhattomia ja meluavia oppilaitaan.
• 33% oppilaista sanoo, etteivät he kuule, mitä opettaja puhuu, 
• Vain 25% norjalaisista nuorista kouluttautuu vanhempiaan korkeammin.
• OECD-maissa 69,8% opiskelijoista suorittaa videregående -koulun normaaliajassa. Norjassa niin tekee 56,7%.
• Vuodesta 1980 vuoteen 1990 on videregående -koulun oppilasmäärä noussut 30%
• Puolet 6000 oppilaasta myönsi SINTEF-raportissa vuodelta 2012 että he olivat lintsanneet viimeisimmällä vuosineljänneksellä. Yksi neljästä on valehdellut poissaolosyynsä.
• Vuonna 2007 ilmoittautui 17 000 Privatisteksameniin (esim. korottamaan arvosanaa), viisi vuotta myöhemmin luku oli lähes kolminkertaistunut. 

Valoisia katuja ja latuja

Kevät! 

Ja tänä keväänä mä olenkin arkisin jo varttia yli kolmen Hänen Koiruutensa kanssa matkalla kohti päivän seikkailuja! Lucky me. Suuntaamme useimmiten Majorstuenin pikkukaduille ja kotimatkalla poiketaan meidän lähipuistossa, Stensparkenissa, moikkaamassa, kop-kop, tähän saakka ystävällisiä irtokoiria. No ei se kyllä sen puoleen puistoa vaadi, että koirat täällä vapaana kulkis, kyllä niitä jolkottaa pitkin ja poikin aivan kaikkialla, jopa ostoskaduilla liikenteen seassa. Unohtamatta hiihtolatuja, siellä niitä vasta jolkottaakin. 

Tältä näyttää kevät meidän hoodeilla:

Eilen tapasin tuossa Stensparkenin penkillä auringosta nauttivan iäkkäämmän chileläisen miekkosen. 

Ennen kuin ehdin oikein tajuta asiaa, Tarmolla oli puolet miehen kädestä suussa. No pullaahan se tälle tyrkytti, ja taisi vähän säikähtääkin, miten ahnaasti bulli tarttuu moiseen tarjoukseen. Kaiveltiin porukalla pullat suusta, ennen enempiä esittäytymisiä, tämähän on allerginen vehnälle. Jäin seuraksi, kun sain bullilta kierrokset alas ja aloimme jutulle. Kevään ylistämisen jälkeen juteltiinkin yllättäen pitkät pätkät politiikkaa ja maahanmuuttoasioita. Juttukaveri on asunut suurimman osan elämästään Ruotsissa ennen Osloon tuloaan. Mies oli paennut mielipuolista vainoa Chilestä. Hän kertoi, että olisi mieluiten muuttanut alunperin turvapaikan hakijana Suomeen, mutta siihen aikaan raja Suomessa ei ollut auki kuin muutamille chileläisille pakolaisille. Omituinen sattuma sinällään, tämä puheenaihe. Satun perhesyistä tietämään tästä ajasta jonkin verran ja keskustelu olikin siten antoisaa. Tarkoitan Pinochetin sotilasjuntan aikaista vallankaappausta 70-luvun alussa, jolloin juntta surmasi ja vangitsi maanmiehiään. Suomen ensimmäinen edustusto oli vähän aiemmin perustettu Santiago de Chileen. Siellä työskennelleet kaksi suomalaista auttoivat useita ihmisiä pakenemaan maasta. Vain kourallinen pakolaisista pääsi Suomeen; 182 henkilöä kaikkiaan yli 2500 maasta suomalaisten toimin autetuista. Suurimman osan hätää kärsivistä chileläisistä suomalaiset joutuivat lähettämään silloiseen Itä-Saksaan, joka varmasti kuitenkin oli paratiisi siinä tilanteessa. Miehen tarina oli sitkeyttä ja elämäniloa täynnä. Onneksi hänet autettiin lopulta pois maasta ja vieläpä niin hyvään maahan, kuin Ruotsi on. Hän oli yllättynyt tavatessaan suomalaisen Oslossa, vaikka aksentin perusteella mut suomalaiseksi veikkasikin. Ruotsissahan meitä riittää. Olin kuulema eka täällä. Puhuimme norjaa. Mä olin puolestani todella yllättynyt, miten paljon hän osasi kertoa Suomen historiasta ja kulttuurista. Luetteli lonkalta vuosilukuja ja tapahtumia, julkkiksia ja pääministereitä, ihmetteli erikoista kieltämme ja ylisti koulumenestystä. Alan pikkuhiljaa kallistumaan siihen päätelmään, että ruotsalaisilla on faktat hanskassa, mitä tulee itäiseen naapuriinsa. Norjassahan Suomi-tietous on puolestaan hyvinkin ohutta.

Tämän mä tilaan pian, kunhan päätän sydämen paikan. Helsinki vai karjala, hmmm. Kuva on suomalaisen kultasepänverstas CaiSannin sivuilta.

Koulu

Tänään olen ollut ekaa kertaa katki koulupäivän jälkeen, olemme nimittäin päässeet mulle aivan uuteen asiaan, arvonlisäverotukseen Norjassa. Tuttavallisemmin merverdiavgift eli mva. Inngående merverdiavgift ja Utgående merverdiavgift täsmäytetään täälläpäin tilille Mva Oppgjørskonto. Kyllä. Olen saanut massoittain uusia norjankielisiä käsitteitä ja joitakin uusia kirjanpidon käytäntöjäkin muistettavakseni. Kielitaito kohenee huimaa tahtia ja osaaminenkin karttuu, kun edetään kurssilla. Nyt on menossa jo toinen kirjanpidon opus, vaikka otetaan me kyllä melko rennostikin. Maanantai esimerkiksi kulutettiin Monopolia pelaten ja tiistaina tehtiin kirjanpito omasta pelistä. Ihanan sosiaalista opiskelua. Olen supertyytyväinen, tämän kurssin jälkeen mulla on varmempi olo Oslolaisella työpaikalla, tiedän tasan tarkkaan, mitä mikäkin termi tarkoittaa. Mulle on tärkeää tehtävissäni hahmottaa kokonaisuuksia ja eihän se onnistu, ellei ole pohjatiedot hanskassa. Tosin välillä huomaan ajattelevani, että oma pulju olisi se paras ratkaisu, mutta ei sitä silloinkaan talouspuolen termejä pakoon pääse, päinvastoin. 

Oslon upein sauna?

Viikko sitten piipahdimme kokoustamassa Suomen suurlähetystön residenssissä. Ensin tärkeimmät. Saunan katto on kaareva, jossa on leditähdet. Saunassa on tornikiuas ja mahtavat löylyt. Henkilökunta kertoi, että usein työpäivä päätetään saunassa, jota en ihmettele ollenkaan. Niin kovin saunaa täällä kaipaa. Kokoustimme Suomi-Seura Oslon vuosikokousta ja kokouseväiksi meille oli leivottu pizzan lisäksi laskiaispullia. Oli mukava kuulla, että kivoja tapahtumia on tulossa rutkasti lisää suomiseuran puitteissa. Haikeana katselin lähetystön tilojen suomalaista sisustusta ja taidetta, oikein kaunista oli. Flyygelin päällä lepäsi näin tuttavallisesti "Saulin ja Jennin" yhteiskuva, kuninkaallisten vieressä. Kyllä täällä kelpaa norjalaisia vastaanottaa.

-Yes. We have snow.

Viikonloppuna oltiin molempina päivinä Holmenkollenilla nauttimassa hiihdon- ja mäkihypyn maailmancupista. Suomalaisittain parasta antia oli Niskasten sisarusten edesottamukset. Iivo oli ensin lauantaina 50 km perinteisellä neljäs ja Kerttu sunnuntaina 30 km perinteisellä kolmas! 

Tässä pätkää naisten hiihdosta. Johtava Marit Bjørgen meni 4 minuuttia edellä, joten leikkasin hänet tästä vekk. Samassa järjestyksessä tultiin maaliin saakka; Norja-Norja-Suomi-Ruotsi.

Oli hankalaa hahmottaa, että Holmenkollenilla, jonne täältä keväiseltä kotikadultamme matkataan metrolla rinnettä ylös parikymmentä minuuttia, voisi olla lunta. Katsokaa nyt tota kuvaa Majorstuenin metron laiturilta! 

Olihan siellä, täysi talvi. Paleltuneita varpaita lämmiteltiin avotulella kahvitellen. Mukaan tarttui aamulla Bondens market -torilta hyvänkokoiset vehnäset, jotka maistuivat ihanan vanhanaikaiselta maalaispullalta. Tiedättekö, sellaisilta tosi rasvaiseen maitoon leivotuilta.

Ladun varrella oli ihana tunnelma. Tämä todellakin on hiihtomaa. En yhtään ihmettele, että Holmenkollen on monen hiihtäjän suosikkipaikka, Iltapulun mukaan myös Kertun. Ehdottomasti mennään jälleen ensi vuonna kannustamaan, cup osuu tänne vuosittain maaliskuussa. 

Hyvä tunnelma jatkui myös metromatkalla. Metro on ylivoimaisesti käytetyin tapa kavuta kukkulalle ja ruuhka junaan oli sen mukainen. Hyvinhän tuon kesti, kun ei tarvinnut tälläkään retkellä kokea baaritunnelmaa. Pidän koko ajan enemmän tästä Oslolaisesta tyylistä; kaikille on tilaa ja oma rauha jopa julkkareissa viikonloppuisin.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua! Meillä se vierähtää kodin laittamiseen kevätpukuun. Lauantaina pyörähdetään katsomassa jtn vapaaottelun tai potkunyrkkeilyn tapaista, koulukaverille lupasin. Hän toimii tuomarina tapahtumassa. Toivottavasti kukaan ei saa pahasti turpaansa. Kaikkea sitä.

Blogihaaste!

Tällä viikolla meitä haastateltiin erääseen suomalaiseen lehteen. Teen nyt toimittajan esittämistä kysymyksistä blogihaasteen toisille "suomalaisena Norjassa" -blogaajille! Haastan seuraavat blogaajat:

• Arnoya Norway
• Jäämeren rannalla -elämää Pohjois-Norjassa
• Norjalainen päiväkirja
• Saman Otavan alla
• Gone with the Norwegian

Olkaa hyvä, teidän vuoronne! Toivon piiiitkiä vastauksia. Laittakaa haaste eteenpäin omassa blogissanne!

Vastaustavan jokainen valitsee luonnollisesti itse, sehän voi olla vaikkapa norjalainen diplomatia, "Politiskt Korrekt", tai suomalainen "suorapuheisuus", jossa tilaa jää myös niille virhetulkinnoille. Ehdotan kuitenkin jälkimmäistä, vastauksista tulee kiinnostavampaa luettavaa :) Vastasin itse haastattelussa toimittajalle lyhyesti ja painotin vastauksissani positiivisuutta, joten avaan tässä ajatuksiani vähän syvemmin ja suorapuheisemmin. Lehteen tulee pieni tiivistelmä muutaman haastatellun ulkosuomalaisen vastauksista. En ole saanut vielä pätkää oikoluettavaksi, artikkeli ilmestyy ensi viikolla.

Politisk Korrekt? Tässä Are Kalvøn parahdus ko ilmaisusta.

Tässä kysymykset!

1. Miten pitkään olet asunut Norjassa? Millaisia tunnelmia sinulla oli alkuvaiheessa kun muutit Norjaan?
2. Miten käsityksesi Oslosta ja Norjasta on muuttunut siellä asumisesi aikana?
3. Miten kuvailisit työsi arkea? Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
4. Miten norjalainen työkulttuuri poikkeaa suomalaisesta?
5. Minkä verran olet tutustunut Norjassa asuviin suomalaisiin? Entä norjalaisiin?
6. Millaista norjan kielen oppiminen on ollut? Miten luonnehtisit norjan taitoasi?
7. Miltä norjalainen hintataso tuntuu suomalaisen näkökulmasta?
8. Mitä suomalaiset voisivat oppia norjalaisilta? Entä päinvastoin?
9. Minkä verran olet matkustanut Norjassa siellä asumisesi aikana? Mistä kohteista siellä erityisesti pidät?
10. Onko mielipiteesi maahanmuuttajista muuttunut Norjassa asumisen aikana?
11. Millaista suomalaisen on työllistyä Oslossa ts.miten suomalaisiin siellä suhtaudutaan?
12. Millaiselle suomalaiselle Oslossa asuminen sopii?
13. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden suhteen?
14. Mitä kaipaat Suomesta?
15. Mitä muuta haluaisit sanoa?

Minun vastaukseni blogini lukijoille:

1. Olen asunut Oslossa toukokuusta 2013 lähtien. Muistan, että olin ainoastaan iloinen muuttaessa, ja sitä olen ollut myös täällä asuessa. Tuleva muuttoni oli ollut pitkän aikaa tiedossani, olin valmistautunut siihen hyvin. Osasin mm. jo alkeet kielestä. Muutin mieheni luo, hän oli asunut täällä jo puolitoista vuotta. Ainoa stressaava tekijä oli saada bullterrieri sopeutumaan isoon muutokseen. Jännitin, miten ko rotuun suhtaudutaan naapurustossa. Maassahan on rotukieltolaki, ja ne kielletyt rodut liippaavat melko läheltä meidän koirulin perimää. Se stressi helpotti ekan kuukauden aikana, saatiin bullterrierituttuja ja huomattiin, että bulleista tykätään täällä. Ekan kuukauden täällä käytin etupäässä koiran totuttamiseen uuteen ja se kannatti.
2. Positiiviset huomioni Oslosta; uskomattoman monipuolinen, kaunis, ei ihan niin kallis kaikilta osin kuin oletin, joukkoliikenne on älyttömän hyvä, maanläheinen ja kompakti kaupunki, runsaasti eri aikakausien kerrostumia, erinomaiset mahdollisuudet retkeillä lähimetsissä, pyöräillä ja hiihtää, sushi ja muut kalaruoat ovat suosittuja, keskikaljapubostarit puuttuvat kaupungista kokonaan, parvekkeilla ja puistoissa saa grillata, ylipäätään sääntöjä on vähemmän. Positiiviset huomioni oslolaisista; hyväntuulista porukkaa, urheilullisia, asettavat perheen ja vapaa-ajan työnteon edelle, sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä, perinteitään arvostavia, ylpeitä norjalaisuudesta, kännäyskulttuuri puuttuu. Negatiiviset huomioni Oslosta: sillisalaattimaisen arkkitehtuurin ja lukuisten teiden takia etäisyyksien hahmottaminen on haastavaa ja eksyminen on suht jokapäiväistä, tiet ovat huonokuntoisia, liikennekulttuuri on huonoa, parkkipaikkaa saa hakea ja pysäköintivirhemaksut kuuluvat arkeen, Helsinkiin verrattuna likaisempaa ja nuhruisempaa monilla paikoin, esim. uimahallit on surkeita ja likaisiakin, ruokakauppojen valikoima on suppeampi ja erikoisruokavalion noudattaminen voi olla todella kallista tai jopa mahdotonta, ravintolat on kalliita, koiria pidetään puistoissa, laduilla ja kadullakin vapaana (aiheuttaa vaaratilanteita), talotekniikka on surkeaa, asuntokupla on pullistunut valtavaksi. Negatiiviset huomioni oslolaisista; ruotsin ja tanskan lisäksi ei oikein tunneta muita maita tai niiden kulttuuria ja historiaa, Oslossa tapahtuu paljon ryöstöjä, välillä aistin kaupunkilaisissa asennetta "me-ollaan-maailmanmestareita-aivan-kaikessa", usein oletetaan että Suomessa asiat on huonommin, kuin ne todellisuudessa ovat (lehdistön syytä, ja matkustamattomuuden), Norja on jäänyt tutkimatta monelta Oslolaiselta, lomamatkat suuntautuvat etelään (halvempaa, kuin matkustaminen täällä).
3. Työpäivä alkaa täällä aikaisin, viimeistään klo 8. Muutoin joustoa on enemmän, kuin Suomessa, mm. osa-aikatyö ja hjemmekontor olivat työpaikallani käytössä. Ylitöitä tehtiin melko paljon, kuten Suomessakin, mutta suurin osa niistä kotona. Ylityöt kasaantuivat tietyille tehtäville. Täsmällisyys oli tärkeää ja palavereita oli runsaasti.
4. Kokemukseni mukaan, erinomainen työilmapiiri on tärkeää täällä, ja töitä onkin mukava tehdä. Fiilis on monella tapaa rennompi. Kiire ei näy ulospäin, on oltava aikaa päivittää kuulumiset ja nauraa paljon, viihtyä. Olen tällä hetkellä kurssilla, joten norjalaista työkokemusta mulla on vasta puolelta vuodelta. Oikein positiivisen kuvan sain työelämästä. Välillä toki kaipasin suomalaisten kolleegoiden osaamista tukemaan omaani. Kaikilta osin osaaminen ei ollut tottumallani suomalaisella tasolla tehtävissä, se oli ehkä se suurin yllätys työelämässä täällä. Asioita on tapana hoitaa tehokkaasti, suomalaisen tarkkuuden sijaan. Hommat viedään maaliin ja siinä sivussa viihdytään. Yksityiskohdista ei välttämättä kanneta suurta huolta, kaikki hoituu, kun kerran niin on päätetty... Välillä oli vaikea hahmottaa, kuka on vastuussa mistäkin asiasta, suomessahan vastuualueet on määritelty melko tarkasti työpaikoilla. Kun tähän rentoon asenteeseen ensin tottuu, siitä alkaa todellakin nauttimaan. Työskentely täällä on aidosti aika kivaa!
5. Suomalaiseen ei kyllä Oslossa helposti törmää. Olen kuullut suomenkieltä kerran bussissa ja kerran eläinkaupassa. Suomalaisiin tutustuu parhaiten vaikkapa Suomi-Seura Oslon kautta, tai heidän blogiensa kautta. Norjassa asuu vakinaisesti reilu kuusi tuhatta suomalaista, joista varmaankin suurin osa pohjoisemmassa tai öljyrannikolla? Mulle on ollut helppoa tutustua norjalaisiin, luonnollisesti töissä/koulussa/harrastuksissa tapaa kivoja tyyppejä joista haluaa tietää vähän enemmän. En ole kokenut, että norjalainen ei päästäisi helposti lähelleen, niinhän usein sanotaan. Olen saanut kavereita, joiden kanssa juttelen yhtä syvällisiä, kuin suomalaistenkin kamujen kanssa. Oslolaiset ovat kiinnostuneita Helsingistä ja kyselevät paljon ylipäätään Suomesta. Tosi mielelläni kerron hienosta maastamme täällä. Usein vastassa on yllättynyt ilme, juttukaverilla on ollut täysin toisenlainen käsitys Suomesta. Olen usein se ensimmäinen suomalainen, kenet he ovat koskaan tavanneet. 
6. Kielikurssit on olleet mulle elintärkeitä, koska haluan oppia hyvän norjankielen. Norjan alkeet otin hanskaan Arbiksen kurssilla Helsingissä ja syventävämmin olen opiskellut kieltä Folkeuniversitetissa Oslossa. Kieltä oppii vain puhumalla, joten turha ujostelu pois. Olen oppinut nopeasti kieltä, varmaankin, koska päätin jo ennen muuttoa, että puhun täällä vain norjaa. En englantia, vaikka jännittäisi. Osloa puhutaan nopeasti ja ikävä kyllä usein jos pyydät toistamaan lauseen, saat suoran kopion ensimmäisestä nopeasta versiosta. Murteita on joskus tosi hankala ymmärtää. Kirjoitetusta norjasta ymmärrän jo oikeastaan kaiken ja kirjoitan itsekin jo suht hyvää norjaa. Puhetaito kehittyy koko ajan. Olen työskennellyt täällä norjankielellä ja käyn parhaillaan norjankielistä kirjanpidon kurssia, joten ei tämä kovin vaikea kieli ole, jos asenne on kohdillaan! Mulla on pohjalla kangistunut kouluruotsi vuodelta kivi ja keppi. Puhumme kotona paljon norjaa miehen kanssa, se on hauskaa, saa kokeilla uusia ilmaisuja ja sanoja ja epäonnistua rauhassa.
7. Asuntokuplaa lukuunottamatta, ei kovin pahalta. Norsklønn kattaa kulut hyvin ja säästöönkin jää rahaa. Kalleutta liioitellaan. Lomamatkalaiselle maa on kallis, hotellit ja ravintolat ovat superkalliita suomalaisittain. Normiarki tulee mielestäni palkkaan suhteutettuna halvemmaksi, kuin Suomessa. 
8. Norjalaiset voisivat oppia ehkä tarkkuutta ja suomalaiset taas rentoutta. Kaipaan jotain balanssia näiden ääripäiden välistä. Olisi ihanaa, jos suomalaiset oppisivat arvostamaan Suomea enemmän, jättämällä ne valitusvirret vähemmälle. Ne virret kuuluu kauas ja kovaa, eivätkä vastaa todellisuutta. Senhän me kaikki tiedämme. Niin paljon helpompaa olisi ulkosuomalaisenkin arki, jos ei jatkuvasti olisi korjailemassa tabloid-lehtien uutisointia kotimaastaan ;) Ironia on hankala laji, ja ainakaan täällä Norjassa se ei aukea, ei sitten millään.
9. Ollaan ajettu läpi maan tuonne länsirannikolle ja reissattu Oslosta sadan kilsan säteellä pienemmillä paikkakunnilla. Käyty myös Lillehammerin lähistöllä hiihtelemässä. Mä kahlaan vielä Osloa läpi, pidän niin paljon tästä kaupungista. Ensi kesänä matkataan pohjois-Norjaan, sitä odotan innolla. Norjassa on niin kaunista, etten pysty nimeämään suosikkipaikkoja. Upeaa luontoa, aivan käsittämättömän upeaa.
10. Ei. Olen yksi heistä. Oslossa n. 30% asukkaista on maahanmuuttajia, Helsingissä n. 11%. Alussa huomioin, että tämä todellakin ON monikulttuurinen kaupunki, enää en kiinnitä asiaan sitten niin mitään huomiota. Ollut mukavaa oppia uusia asioita niin monen eri maan kulttuurista, mielelläni juttelen toisten mamujen kanssa. Suurin osa maahanmuutosta täällä on työperäistä ja muuttajat haluavat sopeutua paikalliseen kulttuuriin. Oma lukunsa on lukuisat kerjäläiset, ja rikokset, jotka liittyvät heidän rahattomana-Oslossa-elämään. Täällä ei anneta minkäänlaista sosiaaliturvaa EUsta tulleille, jotka eivät ole työskennelleet maassa ja lehtihaastatteluiden mukaan, tämä asia on tullut monelle esim. Romaniasta tulleelle yllätyksenä. Suomessahan saa majoitus- ja ruoka-apua, joten samanlaista tarvetta rikoksiin ei ole. Norja on tyly maa kulkureilleen.
11. Helppoa, jos osaa kieltä, tai ei ole liian vaativa tehtävän suhteen. Suomalaisiin suhtaudutaan hyvin. Toki työllistyminen riippuu täälläkin omasta osaamisesta, joten en halua yleistää. Itse sain ekan paikan, jota hain, onneksi. Olen lukenyt paljonkin tarinoita, että töitä ei ole löytynytkään, vaikka niin on Osloon tullessa olettanut. Moni natiivi Oslolainen yli 50-vuotias nainen on sanonut mulle, että heidän ikäisiään ei palkata mielellään. Monet maahanmuuttaneet työskentelevät määräaikaisina ja huonommalla palkalla, kuin paikalliset kolleegansa. Mä haluan ammattisanaston nyt niin hyvin hanskaan, että olen varmasti samalla viivalla norjalaisen hakijan kanssa. Oma alani vaatii hyvän kielitaidon.
12. Oslo sopii aivan kaikille, kaupunki on monipuolinen. Kulttuuria, urheilua ja kaunista maisemaa pullollaan. Kulttuurierot eivät ole suuria, kotiutuminen on suomalaiselle helppoa. 
13. Onnellista arkea, kuten tähänkin asti. Suunnitelmat jalostuvat tässä matkan varrella, annamme elämän yllättää ja nautimme tästä päivästä täällä. Parin vuoden päästä olen viisaampi konkreettisten suunnitelmien suhteen, kun kokemusta täällä asumisesta on kertynyt enemmän ja urakuviot selkiytyneet meillä molemmilla. Uskon, että jäämme tänne pitkäksi aikaa. 
14. Kaipaan Suomesta sukua ja ystäviä, saunaa, turvallisuutta, siisteyttä ja puhtautta, leffateattereita, uimahalleja, Helsinkiä, Karjalaa, hiljaisuutta, samanhenkisyyttä, hyvää olutta, edullisia ruokapaikkoja, hyviä pyöräteitä, kotimaisia bändejä, kirpputoreja, ruokakauppojen valikoimaa, etenkin rahkaa, ruisleipää ja suklaata, kotimaista joulua ja juhannusta, erinomaista terveydenhuoltoa, osaamista, sääntöjä, talousuutisia joissa käsitellään muutakin kuin öljyä tai lohta, kylppäreitä joiden vesieriste on kunnossa eikä pistorasioita tarvitse jännittää... en nyt viitsi jatkaa listaa, ettei tule koti-ikävä :)
15. Toivoisin, että nyt ihan jokainen suomalainen lopettaisi itsensä ja maansa dissaamisen, jos sattuu sellaista harrastamaan. Hyviä ollaan ja hyvin pärjätään!

Tulipa pitkä vastaus, ja paljon jäi vielä kertomattakin. Jään odottamaan teidän toisten blogaajien vastauksia! Tarkistan kirjoitusvirheet joku toinen päivä, nyt on ulkoilun aika.

Mukavaa viikonloppua kaikille, Riktig god helg, alle sammen! Ja hei, ihanaa ja valoisaa kevättä, se on nimittäin maaliskuu, jota eletään! Wo-hoo!

Yksi mukavimmista viikoista lusittu, nyt saunaan

Mennyt reilu viikko on ollut kerrassaan mainio. Jännitystä ja hienoja elämyksiä. Uusia asioita ja uusia tuttavuuksia.

Kirkkaasti parhaat fiilikset irtosivat Olympiamitaleista. Erityisesti Suomen lätkätaival oli kuumottavaa seurattavaa. Ensin masensimme Venäjän (3-1) ja suht tasaväkisen, hävityn Ruotsimatsin (1-2) päälle pudotimme USAn upeilla lukemilla 5-0. Siis 5-0. 5-0!

Ylistystä sataa etenkin ruotsalaisilta ja amerikkalaisilta. Jokainen varmasti tietää, miten pidettyjä NHL-pelaajamme ovat USAssa, ja miten paljon etenkin Teemu Selännettä arvostetaan kaikkialla, missä laji on tunnettu. Hänen ennätyksensä tekevät hänestä monen mielestä kaikkien aikojen parhaimman jääkiekkoilijan. Tämä ottelu oli Teemulle viimeinen Leijona-paidassa. Mies on ansainnut kaiken sen huomion, mitä hänelle mediassa osoitetaan. Saimme nauttia voitetuissa otteluissamme myös mm. Stanley Cup -voittaja (2010-2011 Boston Bruins) Tuukka Raskin työskentelystä maalilla. Mahtavaa seurattavaa etenkin se nollapeli USAa vastaan, jossa torjuntoja peräti 27, kaksi niistä Patrick Kanen rangaistuslaukauksia. Mahtava elämys, kiitos Leijonat. Hats off to Team Finland! 

Viikko sitten perjantaina olimme jälleen Suomi-Seura Oslolaisten kanssa liikkeellä. Tällä kertaa keilaamassa Oslo Bar & Bowlingissa, Youngstorgetin vieressä osoitteessa Torggata 16. En ollut keilannut sitten 90-luvun, joten alun taaplasin huolella, kunnes tulikin kaatoja toisensa perään! Kjempekiva ilta, jota jatkettiin tuopposilla mukavassa seurassa.

Keilabaarista jatkoimme matkaamme Youngstorgetin läpi kohti erästä irkkuhenkistä baaria. Matkalla piipahdimme tämännäköisessä liikkuvassa kulttuuriladossa. Valitettavasti se oli tupaten täynnänsä ja me janoiset emme malttaneet jäädä jonoon seisomaan. Kyseessä on Naustet & Lanternen luomus, "Mobilt kulturhus", joka on juuri nyt pystytetty Oslon keskustaan. Ulkomainoksesta poiketen, nettisivujen mukaan tämä on täällä 1.3. saakka, ja avoinna joka päivä klo 12 - 01.30. Lato sisältää Baari-Klubi-Konserttisali-Sauna-Galleria-pop up Market -yhdistelmän, rentoon Afterski-henkeen. Aikaisemman hiihtoreissumme päätteeksi muutamat Seuralaiset olivatkin testanneet saunan ja kehuivat löylyjä. Tässä vielä FB-sivut.

Baari Naustet vasemmalla ja Lanternen lokaali oikealla. Välissä lämpöä iltaan tuova avotuli.

Lauantaina vietimme Valterin synttäreitä tähän mennessä upeimmalla keikalla, jonka täällä olemme kokeneet. Aivan kuin Kvelertak ei olisi jo yksin tarjonnut riittävästi riemua iltaan, oli kiertueella mukana mahtava koomikko Dag Sørås. Kvelertak ja koomikko. Kyllä, tämä on niin norjalaista. Vastaavaa yhdistelmää olisi mahdoton kuvitella Helsingin areenoille. Ja aivan kuin tämäkään ei olisi jo meille riittänyt, nousi lavaa kuumentamaan Dagin jälkeen uskomattoman energinen The Good The Bad and The Zugly. Mulle tämä räimepunkryhmä oli aivan uusi tuttavuus ja odottelenkin innokkaana seuraavia esiintymisiä. Kiertueen Oslolainen näyttämö oli Rockefeller-klubi. Tässä makupaloja keikalta, valitan äänenlaatua, istuin nimittäin kolmannessa kerroksessa lattialla suoraan ison myllyn edessä. Ilta oli silkkaa nautintoa, tätä lisää, etenkin vuonontuoksuista Kvelertakia.

Kvelertak <3

The Good The Bad and The Zugly

Viime sunnuntai vierähtikin lepäillessä ja Tarmon kanssa ulkoillessa. Piipahdin illasta rentoutumassa Bislet Badenin löylyissä ja pakkailin laukkuun ruisleipää evääksi ekaan koulupäivään. Koulu on sujunut kivasti, on ihanaa snakata norjaa erilaisilla murteilla puhuvien norskien kanssa ja ylipäätään tavata uusia tyyppejä. Viikot on nyt vaihteeksi mukavan rentoja ja taloushallinnon sanavarasto karttuu huimaa tahtia. Olen tyytyväinen, ihan parasta jaksoa pitkään aikaan menossa.

Kunhan tuo Ruotsi on ottanut riittävästi käkättimeen Kanadalta, palaan Bislet Badenin löylyyn. Oho, no nyt näyttää uutistarjonnan mukaan siltä, että siellä Sveduissa on doupattu ykköshyökkääjä Suomesta selvitäkseen. Hyi-hyi.

Huomenna suuntaamme koulu- ja työpäivän päätteeksi Oopperaan, Lucky me. Riemua viikkoon kaikille!

Hopeaa, kultaa ja kallista karhunlihaa!

Viime viikko laahustettiin Suomen kurjaa Olympiamenestystä voivotellen. Tänään olemme saaneet nauraa helpottuneina mm. amerikkalaisten lehtien Suomi-artikkeleille. Tässä pätkä mainiota tekstiä tämän päivän The Wall Street Journalista:

Olympics 2014: Finnish Athletes are the Gremlins of the Sochi Games
Finland Has Taken on the Role of Spoiler at the Winter Olympics 

Fear the Finns! The Finns, who have just four medals, one of them gold, have spread their
pain around the top of the medal table. Not only did the Finns knock off Russia in hockey Wednesday, giving themselves a chance for yet another hockey medal, Sami Jauhojärvi literally knocked over German cross-country skier Tim Tscharnke with 300 meters to go in the men's team sprint. In other words, heading into the final weekend, beware the ilonpilaaja—the Finnish spoiler.
—Matthew Futterman

Prkl, karhu on kaadettu!

Suomi-Venäjä -pelin ekat erät seurasin koulussa livenä mukavasti juurikin venäläisen, Vladimirin, kanssa. Ilokseni Vladimir valisti luokkaa intoilemalla, että no nyt tulee aitoa jääkiekkoa, Suomi on kova lätkämaa. Onnekseni koulu päättyi ajoissa ja ehdin erätauon aikana siirtymään yhdistelmällä juoksu-bussi-juoksu kotikatsomoon Bislettiin. Olipa mahtava peli, kertakaikkiaan. En yhtään kyseenalaista jälkipuintia ulkomaan lehdissä, oli se vaan niin upeaa taistelua Suomen Leijonilta. Huomenna vastassa on Ruotsi. Vaikka voittoa tahdonkin, olen jo nyt niin tyytyväinen suomalaisten suoritukseen, ettei mieli pahoitu, jos Ruotti ei taipuisikaan. Mutta taipuuhan se, ikke sant.

Ja mitä tähän sanoo norjalainen?

Luin lätkäpelin uutisointia, sekä artikkeleiden kommentointeja. Kommentithan on usein sitä mehukkainta antia. Muutamat toimittajista olivat veikanneet Norjan yltävän mitalitaistoon. Näiden artikkeleiden kommentoijat olivat sentään sen verran järjissään, että olivat tikahtua nauruun. Tässä "Maailmanmestareiden" maassa usko omaan suoritukseen on kohdillaan, asiassa, kuin asiassa ;) 

Kunnollista faktaa Suomalaisesta lätkästä ei suuremmin kansalle levitetä, mutta kyllä sekaan mahtui muutama asiallinenkin artikkeli. Yleisesti ottaen, Suomen peliä ihmeteltiin vähän huuli pyöreänä. Ylistystä satoi, etenkin jääkiekkoa ymmärtäviltä. Ruotsalaisia lehtiä täällä seurataan tiiviisti ja niissähän Suomea on hehkutettu mukavasti. Norjalaisessa mediassa Leijona kulkee nimellä Løven.

Koulussa juteltiin paljonkin lätkästä. Norjalaiset luokkakaverini ylpeilivät yhdellä NHL-pelaajallaan ja jäähallilla, joka löytyy (jostain) keskustan läheltä. Itse en ole maassa vielä jäähalliin törmännyt. Selvitin webistä, että Norjassa on yhteensä 45 jäähallia. Juu-u, usko pois vaan. Ei mulla ihan pokka pitänyt, kun kerroin että nyt puhutaan yhdestä meidän suomalaisten kansallislajista. Ainoastaan Sotsjissa niitä NHL-pelaajia on about 16. Ja niitä halleja sitten, noh, niitä meiltä löytyy about 245. Tuli melko hiljaista. Aina saa olla keulimassa, mutta niin se vaan on, Suomi on hieno maa. Usko pois tämäkin, jos yhtään epäilet.

Muutamat kommentoijat ehdottivatkin uusien hallien rakentamista, jotta lapset ja yleisö löytäisivät lajin. Tätä vähän epäiltiin, "Eivät lapset kuitenkaan sinne halliin mahdu pelaamaan, on saatava lapset ja nuoret pelaamaan ulkona!", "Mitä sitten, jos saadaankin huippupelaajia syntymään, ei näillä NHL:ään siirtyvillä näytä isoine palkkoineen olevan motivaatiota maajoukkuepeleihin". Ihan huumorilla sai lukea näin suomalaisnäkökulmasta. Meillehän se, että liikuntapaikka on lähietäisyydellä, on itsestäänselvyys. Lätkäkulttuuri syntyy luontevasti pikkupoikien ja tyttöjen unelmista. Lasten ihaillessa upeiden pelaajiemme menestystä maailmalla saa joulupukin tuomat luistimet kyytiä kotihallilla. Ja äidit ja isät taputtaa kentän laidalla.

Kultaa ja Hopeaa, telkussa, juuri nyt!

Kirjoittelen tätä samaan aikaan, kun jaetaan kultamitalit miehille ja hopeamitalit naisille parisprintistä. 

Vähän harmittelin, että katsomme mitalien jakoa täällä, mutta iloksemme Norjan YLE, NRK, satsasi lähetykseen mitaliseremoniasta näyttämällä alkuun katkelmat miesten matkan suomalaisesta selostuksesta, norjalaisin tekstein. Valitettavasti tämä selostus oli maltillisempi, kuin alla oleva Jarmo Lehtisen läkähdyttävä näyte suomalaisesta ilosta, mutta eiköhän asia tullut selväksi. Olemme iloisia mitalista ja iloisia, että suomalainen hiihto on jälleen huipulla. Paikalla, jonne se kuuluu. Samoin kirjoitti päivän lehdessä myös yksi toimittajista, iloitsi, kun näin mahtava hiihtomaa menestyy jälleen ja onnitteli Suomea lämpimästi.

Pitelee kirjoja norjaksi.

Hitaita aamuja ja mukavan rentoja arkipäiviä
Otan nyt pienen aikalisän työelämästä ja kartutan osaamistani koulun penkillä.

Aloitin juuri taloushallinnon kurssin määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä. Olen tyytyväinen ekaan norjalaiseen työtodistukseeni ja kjempeglad, kun CV:ssä on nyt myös norjalainen suosittelija. Tyytyväinen olin myös tarjottuun mutakakkuun ja kertyneeseen lomarahaan. 

Opiskelen päivärahalla. Tällainen mahdollisuus tarjoutui yllättäen. Tartuin siihen, kun olimme ensin varmistuneet tulotasosta koulun ajalle. Päivärahani laskettiin viime vuoden tuloista (Suomen + Norjan palkkatulo yhteensä), josta huomioidaan n. 62%. Sillä ylsin lähelle vanhaa, muuttoa edeltänyttä suomalaista palkkaani. Oikein mainiota, pysymme leivässä, eikä säästöporsaskaan pääse kuihtumaan. Käsittelyä varten tilasin Suomesta paperin PDU1, jolla osoitetaan työssäolokaudet ja liksa päivärahaa haettaessa. Paperi tuli yllättävän nopeasti KELAn kautta Suomesta (KELA pyytää nämä tiedot suomalaiselta työnantajalta), ja päiväraha laskettiin loppujen lopuksi Oslossa kahdessa päivässä odottamaan maksattamista.

Näin parin päivän kurssikokemuksella näyttäisi tuo taloushallinto noin tilikartalla kulkevan samoja uria, kuin Suomessakin, joten lähinnä opiskelen nyt alkuun tunneilla ammattisanastoa norjaksi, fagspråk på norsk. Se oli varsinainen syy, miksi kouluun hain; saan opiskella syventävämmin kieltä ilman samanaikaista työskentelyä. Kyllä mä kurssilla toki uuttakin opin. Vähän myöhemmin saan yritysverotuksen lisäksi raapaista pintaa syvemmälle muutakin lainsäädäntöä, jolla yritystoimintaa säädellään. Haluan saada laajemman kuvan norjalaisesta yhteiskunnasta tässäkin mielessä, koska ajatuksenamme on jäädä tänne pitkäksi aikaa.

Koulupäivä alkaa klo 9 ja päättyy viimeistään klo 15. Kouluun on matkaa 7 minuuttia bussilla. Tiedän, olen onnenmyyrä. Mutta itse tiedän myös sen, että olen ollut niin uuttera, niin pitkään, että tämä on ansaittua. Ja onhan noita verojakin tullut maksettua, maksetaan sitten lisää kurssin päätyttyä. Kurssilta siirryn takaisin työelämään todennäköisesti elokuussa. Mä olen niin tämän kevennyksen tarpeessa. ...ja jos joskus tulee paikka punnertaa oma putiikki pystyyn, niin tämähän on todellakin juuri sitä oppia, jota silloin hyödyntää.

Tältä näyttää kirjanpitoturska mun oppikirjassa

Ja se kolikon kääntöpuoli

Vaikka koulu onkin kesällä kiinni kolme viikkoa, on niistä viikoista joka ainoa eri aikaan, kuin Valterin loma. Mehän oltiin tehty lomasuunnitelma valmiiksi, ja nyt se suunnitelma on siirrettävä jollekin tulevista kesistä. Harmittaa suht reippaasti, mutta tultiin lopulta siihen tulokseen, että mun tulevaisuuden kannalta tämä on paras ratkaisu. Tuohan opiskelu rentoutta mun arkeen muutoin kuukausiksi ja se norjalainen koulupaperi on hyvä osoitus siitä, että ammattikieli on tällä finskillä hanskassa. Tehtiin jo mukavia lohtusuunnitelmia unelmaloman kariuduttua. Pitkillä viikonlopuilla otetaan niin paljon maasta irti, kun vaan ikinä pystyy.

Palaveriähky, pikalounas, aikavaras ja muita sanoja, joille ei löytyne norjalaista vastinetta

Työpäivien lisäksi, nähtävästi myös koulupäivissä tärkeintä on olla täsmällisesti aamusta paikalla. Kaiken muun voi ottaa hyvinkin rennolla asenteella. Unnskyld meg, kaikki muu tu-lee ottaa hyvinkin rennolla asenteella. No, mulla oli projektityö, jossa oli ajoittain kovakin kiire dead-linen kanssa, mutta yleisesti ottaen joo, rentoa on, kunhan vaan hoidat tonttis. Joku voisi luonnehtia menoa peräti iloisen uneliaaksi. Koulun seinälläkin korostetaan että huumorissa löytyy, ikäänkuin vinkkinä, että parasta löytyä sinultakin, joka hetki. Alan jo tottua elämäntapaan. Itse asiassa, taidan pitää tästä. Paljon.

Hyppyjä ja tiikereitä

On kulunut 76 vuotta siitä, kun Norjan Johanne Kolstad, "The Queen of Skis", hyppäsi naisten maailmanennätyksen. Ennätyshyppy hypättiin USA:n New Hampshiren Berlinissä 1938, ja se kantoi 72 metriin. Ennätys pysyi hänen nimissään peräti 35 vuotta.

Kolstadin ennätyksen löi vuonna 1973 toinen norjalainen, Anita Wold, hypäten Meldalin Kløvsteinbakkenissa uuden naisten maailmanennätyksen, 73 metriä. Hän hyppäsi samassa mäessä vieläkin pidemmälle, 82,5 metriä, vuonna 1974.

Anita Wold sai kunnian olla koehyppääjänä Saksa-Itävalta Mäkiviikolla (nyk. Keski-Euroopan Mäkiviikko) 1975/76. Hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka sai hypätä Holmenkollenilla. Hän kilpaili aina miesten kanssa ja kvalifikoitui Holmenkollrennetiin heidän joukossaan, avaten koehyppääjänä vuonna 1974 Holmenkollrennetin. Itse kilpailuun hän ei saanut kvalifikoitumisestaan huolimatta osallistua. Hän hyppäsi Sapporossa 97,5 metriä vuonna 1975, tämä jäi hänen pisimmäksi maailmanennätyshypykseen.

Johanne Kolstadin suuri toive päästä hyppäämään Holmenkollenilla tyssäsi mäkihyppyliiton näkemykseen siitä, ettei naisen elimistö kestä mäkihyppyä. Pimeyteen jääneen "tieteellisen teorian" mukaan tämä urheilumuoto oli naisille vaarallinen, se mm. aiheutti yli 12-vuotiaille naisille hedelmättömyyttä. Tätä terveys-on-uhattuna -mantraa on toistettu aina Kosltadin ajasta pitkälle yli Woldin ajan. Naisille ei ollut paikkaa isoissa, virallisissa kisoissa. Vasta 90-luvulla naiset päästettiin mäkeen tositoimiin. Kolstad sai hyppyuransa aikana tyttären.

Holmenkollbakken,  FIS Nordic World Ski Championships 1930

1990-luvulla FISn hyppykomitea vihdoin lämpeni naisten mäkihypylle. Lajia halusi viedä eteenpäin etenkin sen norjalainen johtaja Torbjørn Yggeseth. Mäet aukeasivat naisille hiljakseen. Amerikkalainen Karla Keck ja Itävaltalainen Eva Ganster saivat olla Mäkiviikolla koehyppääjinä. Ganster hyppäsi koehypyllään maailmanennätyksen, 167 metriä, lentomäessä Kulmissa 1997. Nuorten MM-kisojen aikana, St. Moritzissa 1998, järjestettiin epävirallinen naistenryhmä, jonka voitti suomalainen Heli Pomell. Viimein vuonna 1999 järjestettiin Ladies Grand Prix, naisten Mäkiviikko, jonka voittaja oli Itävaltalainen Sadra Kaiser. Ensimmäinen virallinen junioreiden-MM kilpailu, jossa tytöt saivat oman ryhmänsä, oli vuonna 2006.

Norjan kuuluisimpia viime vuosien naishyppääjiä on Anette Sagen. Maailmancupin naisten ryhmän ensimmäinen kilpailu oli kaudella 2004/05, ja Sagen oli pitkään suvereeni voittaja cupissa, vuoteen 2009 saakka.

Vielä vuonna 2004 sai Sagen naishyppääjäkolleegoidensa kanssa ensin kieltävän vastauksen lentomäki Vikersundin avaintenhaltijoilta, vaikkakin itävaltalainen Daniela Iraschko oli leiskauttanut 200 metriä koehyppääjänä edellisenä vuonna lentomäessä Kulmissa. Hyppyherrojen virallinen peruste hyppykiellolle oli edelleen sama, joka annettiin Kolstadille 60 vuotta aikaisemmin. Vaarallista naiselle. Vaarallista naisen terveydelle. Naiset oli alunperin kutsuttu koehyppääjiksi kilpailuun, joten yhtäkkinen kielto kilpailun alla aiheutti luonnollisesti kovaa vastustusta. Lopulta neljä naista sai hypätä. Katsottiin, että heillä oli lentomäen vaatima tekniikka hallussa, ja lupa myönnettiin. Sagen ja Helena Olsson hyppäsivät 174,5 metriä. Aikaisemmin tässäkin mäessä, jo vuonna 1998, oli Ganster hypännyt koehyppääjänä.

Vihdoin tämän jälkeen alkoi laaja keskustelu siitä, olisiko jo aika päästää naisetkin hyppäämään ennätyspituuksia virallisissa kilpailuissa, jopa isoissa mäissä, tai peräti Olympialaisissa. Aika oli kypsä sen myöntämiseen, että aikaisemmin naisia ei vain haluttu mäkeen, etenkään Olympiatasolla. Kolstadin aikanahan Skiforeningen etumies, major Quale sanoi sen ääneen Aftenpostenin haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, koska saamme nähdä nämä huippunaiset (Kolstad ja Braskerud) Holmenkollenilla. Hänen vastauksensa oli "Ei koskaan. Holmenkollenilla ei tule koskaan olemaan sirkusta."

Fjellkebakken, Asker, 1897

Naiset ovat hypänneet mäkea koko sen historian, jonka mäkiä on ollut. 1800-luvun puolivälistä saakka. Suomessa naiset osallistuivat mm. hyppykilpailuun Juankoskella 1899. Ensimmäinen yli 100 metriä ylittänyt hyppääjä on suomalainen Tiina Lehtola. Hän teki ennätyshyppynsä Kuusamossa vuonna 1981. Myös hänelle ura mäkihyppääjänä oli haastetta täynnä. Lehtola vaihtoi myöhemmin lajinsa jalkapalloon. 

Olen lukenut innokkaana vastaantulleet artikkelit Johanne Kolstadin seikkailuista mäkihyppyareenoilla. Hänelle tärkeintä elämässä oli saada hypätä, elää sporttisesti ja matkustella. Tehdä sitä, mistä nauttii eniten, toteuttaa haaveitaan.

Kolstad hyppäsi usein ystävättärensä Hilda "Nusse" Baskerudin kanssa. Tytöt hyppäsivät itsensä norjalaisten sydämiin, housupuvuissaan ja tutuissa raidallisissa pipoissaan. He saivat kutsun 1931 tulla hyppäämään Midstubakkenille, Osloon. Molemmat hyppäsivät 40 metriä ja saivat tervehdykset kronprins Olavilta sekä kronprinsesse Märthalta. Lehdet kiinnostuivat tytöistä. Tästä alkoi Kolstadin upea seikkailu!

Midstubakken 1930. Braskerud ja Kolstad tervehtivät kronprins Olavia ja kronprinsesse Märthaa. Etusivun kuva Aftenpostenissa. Lehti vaati päästää tytöt hyppäämään Holmenkollenille. Niin ei koskaan tapahtunut.

 

Johanne Kolstadin tie vei mm. kolmelle turneelle USA:han 1930-luvun lopulla sekä Lontooseen. Kaikki halusivat nähdä tämän norjalaisen ihmeen. Hän hyppäsi usein yhtä pitkälle kuin miehet, hän oli ihmenainen pohjolasta, lentävä norjanainen, Flying Norsewoman.

Lontoossa 1930-luvun lopulla. Johanne, sisko Kitty joka harrasti Slalomia, Jarlum ja Knudsen. Matkalla Skishow-esitykseen, jossa oli paikat 10 000 katsojalle.

USA:n turneilla kierrettiin ympäri maata. Kiertue vietiin sinne, missä vain oli norjanamerikkalaisia ja hyppymäki.

Norske Ski Club i Chicago kutsui suurimpana USAlaisena järjestönä usein Kolstadin hyppäämään Chicago Hillille.

Tähänkin aikaan viihteellä oli USA:ssa iso merkitys, ja Kolstad päätyikin lopulta hyppäämään osana Skishowta Madison Square Gardenin sisähalliin punaisessa iltapuvussa. Showssa hypättiin myös tiikerin yli, elefanttiakin oli harkittu. Oli keksittävä uutta ja viihdyttävämpää ohjelmaa. Itse hyppäämisestä oli tullut jo peruskauraa. Yleisön katseet oli kääntymässä talvilajeissa kaunoluisteluun. 

Skishown aikaa New Yorkissa

Kolstadin tarina on mukaansatempaava ja uskomaton. Rohkea ja dramaattinenkin. Köyhästä kylästä urheilu ja kunnianhimo vie ensin tytön maailmalle, josta elämä palauttaa naisen takaisin köyhään kylään. Istuttaa hänet lopulta kotona touhuilevan perheenemännän rooliin. Housuistaan hän ei luopunut ja kotityötkin olivat valmiit jo ennen aamuseitsemää. Millä täyttäisi päivänsä? Hän oli erikoinen näky hame päällä mattoja tuntitolkulla puistelevien naapuriemäntien joukossa. Hän ei hypännyt enää, mutta pystyi toimimaan hiihdonohjaajana. Kodissaan hänellä oli yksi huone, joka oli täytetty mäkihypyllä. Sinne äiti usein vetäytyi hiljaisuuteen, muistelee tytär.

Karin Berg, Skimuseet i Holmenkollenin nykyinen johtaja, on muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Kolstadista ja ensimmäisistä hyppytytöistä, se on nimeltään Hopp, jenter - hopp! Hän on kirjoittanut muitakin kiinnostavia teoksia, mm. Fridtjof Nansen og hans kvinner ja Ski i Norge. Ehdottomasti tutustun näihin kaikkiin.

Tänään naiset hyppäävät kautta historian ensimmäistä kertaa Olympiamäessä. Suomea edustaa Julia Kykkänen. Norjalla on 4 kilpailijaa mukana kisassa. Onnea ja taitoa matkaan, Julia, olet mukana tekemässä historiaa!