... ja Oslossa kaikki hyvin, edelleen...
Kysyttyäni noin viidettäkymmenennettä kertaa mieheltäni, onko hänen Oslosta vastaanottamansa työ sellainen, että haluaa jäädä pidemmäksi aikaa sitä tekemään, ja että onko Oslo sellainen, että haluaa jäädä pidemmäksi aikaa sinne asumaan, ja että haluaisiko hän meidän asuvan siellä yhdessä, oli vastaus jo sen verran huokausten täyttämä "joo", että päätin lopettaa kyselemisen. Tätä minä odotin, hiljaista varmuutta. Siitä alkoi minun tutustumiseni Norjaan, ja etenkin sen erikoiseen kieleen. Olin innoissani, ja olen sitä edelleen!
Snakker du norsk?
Muuttohaaveen konkretisoiduttua muuttoaikeeksi, aloitin norjankielen kurssien etsimisen googlella, ja mikä ylläri, niitä ei löytynytkään! Löysin ainoastaan Lapin Avoimen Yo:n sivuilta kurssin hoitajille, kesäkurssina. ...kunnes tajusin, että kieltenopetusta saatettaisiin antaa muullakin kielellä, kuin suomeksi! Sitten tärppäsi! Arbis, Helsingin ruotsinkielinen työväenopisto, järjestää kurssia "Norsk språk og kultur", tasot I ja II. Opetuskieli on ruotsi ja opettajana syntyperäinen norjalainen, Maja Bergenistä! http://www.arbis.hel.fi/
Pieni paniikki iski kävellessäni ensimmäiselle tunnille, koska mun ruotsinkielen puhetaito on päässyt ruostumaan, vaikka mieheni onkin suomenruotsalainen. Sentään ymmärsin puhuttua ruotsia ehkäpä noin 80%:sti, se auttoi jo suuresti. Kurssillahan en voi käyttää suomea, mikä sittemmin on osoittautunut loistojutuksi. Näin sen pitikin mennä! Meitä osallistujia on mm. Slovakiasta, Venäjältä ja Suomesta, minun lisäkseni vain parin muun äidinkieli on suomi, suomenruotsalaisia on toki useita mukana. Kurssi järjestetään tiistai-iltaisin, syyskuusta huhtikuuhun, 2 1/2 tuntia kerrallaan. Opetus eroaa aikaisempien kielikurssieni opetuksesta melko paljon. Me maistelemme kielioppia vähän kerrassaan, juttelemme paljon, pelaamme pelejä, käymme läpi Norjan historiaa ja nykypäivää, kulttuuria, tutustumme juhlaperinteisiin, luontoon, talouteen, politiikkaan... you name it! En olisi voinut parempaa settiä löytää! Mulle on alkanut muodostumaan kuva norjalaisista aivan omanlaisenaan kansana, ja käsitys kansan aivan upeasta historiasta. Norjalaisten uutisten seuraaminenkin on nykyään aivan toista, kun ymmärtää hieman asiayhteyksiä.
Anteeksi, en voi opiskella "norjaa"? Sellaistako ei ole, norjankieltä?
Kieli todellakin on erikoinen. Norjaa kirjoitetaan virallisesti kahdella eri tavalla ja norjalaiset opiskelevat sanakirja kädessä "sen toisenkin norjan" kirjoittamista koulussa, (målform er hovedmål/sidemål). Viralliset kirjoitustavat ovat Nynorsk ja Bokmål. Erityisesti Nynorskin sanakirja tuntuu olevan punainen vaate; näitä on jopa poltettu "roviolla", ja teos kantaakin Bokmålin kirjoittajien keskuudessa lempinimeä "Spynorsk mordliste". Jotta homma menisi entistä sekavammaksi, kukaan ei puhu näistä kirjoitustyyleistä kumpaakaan. Puhe on aina jonkinlaista murretta, variaatiota norjankielestä. Mun tähtäimenä onkin "Mellomspråk", kielitaito, jossa olen pitkällä matkalla kohti eniten kuulemaani puhetapaa, josta tullee minun "norjankieleni". Det er ikke feil, sanoi Maja! Suurin ongelma onkin tietysti puheen ymmärtäminen. Norjalaiset puhuvat nopeasti, eri tavoin ääntäen, erilaisia samaa asiaa tarkoittavia sanoja käyttäen, riippuen mistä päin norjaa ovat kotoisin ja minkä ovat omaksuneet omaksi äidinkielekseen (morsmål). Syntyperäinen norjalainen kasvaa tämän kaaoksen keskellä, ja heillä on suuri korva murteille (dialekter). Tästä syystä heille on helppoa ymmärtää ruotsia ja tanskaa, mutta homma ei toimi yhtä sujuvasti toisinpäin. Tämän olen huomannut moneen kertaan kurssillamme suomenruotsalaisten osalta, jotka useimmiten ovat yhtä kujalla kuin mäkin kuunnellessaan Majan puhetta. Se lohduttaa hiukan mua suomenkielistä opiskelijaa.
Näistä murteista. Sanoin Majalle, että enhän minäkään nyt esimerkiksi Rauman murretta ymmärrä, kyllähän Suomessakin murteet eroavat suuresti. Maja vastasi, että eihän sitä kukaan puhukaan Helsingissä! Niin, noh, kaikki puhuu "helsinkiä" Helsingissä. Pointti on juuri tämä, Oslossapa puhuisi, jos olisi Norjan Raumasta kotoisin, ihan pokkana ja kaikkialla, jopa töissä "eduskunnassa". Sitä ei pidettäisi millään muotoa erikoisena, päinvastoin, normina. Murre on norjalaisille tärkeä osa identiteettiä.
Tällä aivan loistavalla sivustolla voit mm. maistella eri murteita ja puhetapaa: ndla Målmerker!
Lyhytoppimäärä
Norjankielen lyhytoppimäärä menee näin: kun puhutaan norjaa, puhutaan murretta; kun kirjoitetaan norjaa, kirjoittaa norjalaisista noin 89% Bokmålia ja 11% Nynorskia. Jokainen puhuu siten omaa murrettaan ja kirjoittaa puhumansa näistä jommallakummalla kirjoituskielellä. Kiehtovaa! Kieli muodostui kirjoitetuksi näin: dansk->riksmål->Bokmål ja dialekter->landsmål->Nynorsk.
Ivar Aasen, Norjan Elias Lönnroth, on avain googlailuun, mikäli olet kiinnostunut kieliopin kehittymisestä Norjassa. Hän kehitti Nynorskin, joka jäi kuitenkin vähemmistön kirjoitustavaksi. Ivar Aasen. Kielen kehityksen historia kietoutuu Tanskan, sekä myöhemmin Ruotsin vallan aikaan, ja siitä löytyy runsaasti tietoa webistäkin kiinnostuneille.
"Ja vielä pieni tiivistys kurssilta, norjankielisestä alkuperäistekstistä: On tärkeää erottaa, että bokmål ja nynorsk ovat kirjoituskieliä. Norjassa ei puhuta joko bokmålia tai nynorskia, siellä puhutaan murteita. Se ei ole mikään ongelma norjalaisille, jotka ovat tottuneet kuulemaan erilaisia variantteja kielestään. Kieltä kirjoitusasun perusteella opiskelleella ulkomaalaisella, yleensä bokmålia lukeneella, voi olla käsitys, että kaikki norjalaiset puhuvat sitä. Sitä he eivät tee. Suurin osa voi tarvittaessa puhua kirjakieltä muistuttavaa kieltä, koska tällöin se on kuulijalle helpommin ymmärrettävää."
Ja, nå snakker jeg litt norsk!
Ensimmäinen sujuva lauseeni norjaksi oli: "Unnskyld, jeg forstår ikke, kan du snakke litt langsommere?" (Anteeksi, en ymmärrä, voisitteko puhua vähän hitaammin?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti