Ensilunta ja Amorphista.

Heräsin lauseeseen: "Lähden checkaan yhden hiihtoladun, bulli on käyny ulkona ja keittiössä on kahvia". Hiihtoladun? Oslossa?

Okei, ymmärrän. Latu Oslossa saattaa ollakin just tätä aamupäivää. Olkkarin ikkunanäkymästä on vaikea kuvitella, että vielä eilen illalla meillä oli terassikeli. Nautin vuoden viimeisen terassiluomusiiderini People'sin ulkopenkillä. Toki lämpölamppu antoi meille sinnikkäille ulkoilmafriikeille lämpöään, muttei täällä kyllä lunta ollut.

Tuossa illalla terassilla istuskellessani huomasin tyytyväisenä, että small talkini norjaksi sujui aika kivasti, vaikkakin tyttö, jonka kanssa juttelin, oli kotoisin minulle vieraan dialektin, murteen, omaavalta alueelta, Trøndelagista. Hän on asunut pitkään Oslossa, silti hänellä oli edelleen niin vahva murre, että työssään apteekissa Oslolaiset asiakkaat pyytävät häntä puhumaan hitaammin. Juttelimme pitkät pätkät ja vasta keskustelun lopuksi selvisi, että hän olikin ymmärtänyt minun muuttaneen Osloon toisaalta Norjasta puolisen vuotta sitten, tietysti tiesi että olen Suomesta, mutta oletti minun asuneeni jo pidempäänkin maassa. Hyvä minä, ja hyvä FU:n kielikurssit!

Trøndeland Wikissä: "Aluetta kutsutaan joskus Keski-Norjaksi. Alueen tärkein kaupunki on Trondheim. Alueelta kotoisin olevia henkilöitä sanotaan trøndereiksi ja sillä on oma tunnusomainen kielimurteensa."

Tätä kirjoitellessa, Tarmo tossa toisessa päässä sohvaa yrittää vinkata minulle, että ulkona on lunta. Lun-ta. Ymmärrätkö. Mennään ulos. Siellä on lun-ta. Mä tiedän, mä näin aamulla! Sä oot just se tylsempi Friendbeast, se toinen vei mut jo aamusta ulos! Luntaaaah!

Juujuu Tarmo, ensin on päiväuniaika, ettei mene kiukutteluksi. Ja mahakin näyttäs pullottavan vielä sulamattomasta aamiaisesta. Huvittuneena seurailen bullin kamppailua pysyäkseen hereillä takkatulen lämmössä ja jo vartin päästä alkaa kuuluakin tuttua röhinää ja kuorsausta <3

Tämän viikon kulttuuripläjäys
oli eilinen Amorphiksen keikka, Oslolaisen "Tavastian", Rockefellerin siellä "Semifinaalin", John DEE live club&pubin puolella. Tunnelma oli kohdillaan, paikalla oli muitakin finskejä ja Oslo nautti esityksestä. Näytti, että bändilläkin oli kivaa, energisesti sedät jaksoi heilua alusta loppuun! Ei aina tule ajatelleeksi, että muusikoille ja orkesterin henkilökunnalle nämä keikat ovat työpäiviä ja kiertueet todellakin käyvät työstä. Kiitin ääni- ja valokaveria hyvästä setistä ja hän taisi ilahtuakin siitä. Ainakin iloisena ojensi soittolistan ja bändin plekun mulle matkaan keikan pääteeksi. Tuli huvittuneen iloinen fiilis, no laitetaas sitten kehykseen, kun kerran kotia saakka nämä taskussani kannoin :) Olin nuortunut kaksikymmentä vuotta.

Keikan alku ja eka humppa:

Tämä päivä jatkuu riisipuuroa keitellen, laiskotellen ja Downton Abbeyn porvarillista charmia seuraillen. Huomenna tartun puntteihin, heti aamusta. Suuri toiveeni ensi viikolle on, että tätä valkoista saataisiin lisää ja Oslomarkan ladut olisi auki! Tarmokin saisi jatkaa leikkejään lumessa, viralliselta nimeltään Hänen Koiruutensa on osuvasti Snowman. Ihanaa talvessa on myös se, että Tarmon atopia on paremmalla hoitotasolla, ei tartte pestä turkkia niin usein, eikä arat tassut kastu kaupungin lätäköissä.