Sunnuntain pikkutur aloitettiin metrolla. Ajoimme linjan toka vikalle pysäkille, josta lähdimme kävelemään metsän läpi hiihtolatureittiä sivuten, kohti Holmenkollenin mäkihyppytornia.
T-bane 1 (metro) kapuaa 450 metrin korkeuteen!
Holmenkollenilla on niin hyvännäköinen ja raskas mäkinen asfalttibaana rullasuksille, että uskon löytäväni tuon miehen sieltä vielä joku kesäinen päivä... Seurasimme myös naisten ampumahiihdon (!) harjoituksia.
Kunnon turisteina jonotimme nätisti tun-nin päästäksemme mäkihyppytorniin saakka. Hiihtomuseo on marhattu jo talvella läpi, (Nykäsen Matin saavutukset on muuten komeasti siellä esillä), siinä odotellessamme, halusin ikuistaa vielä itseni tämän museon komistuksen seurassa:
Ylhäällä tornissa odotti helkkarinmoinen tuuli jonotusaikana nousseen myräkän vuoksi, ja hyvät maisemat, tietty:
 |
| Hissillä kohti huippua! |
 |
| Aika korkeelta ne mäkimiehet ponnistaa, huijui! |
 |
| No, oli ihan pakko, "turisteina" kun oltiin :D Huipulla! |
Hissinousu torniin ja kuvaa huipulta!
...tuosta videolta bongaamasi työntekijä lähetti uskaliaita matkaan laskeutumaan köyden varassa alas. Noooh, mulla oli nyt vaan väärät vaatteet, ihan ainoo syy, etten kokeillu ;)
Tältä se näytti alhaalta katsottuna:
Tänne tullaan muitten turskien kanssa hiihtämään, ja aivan varmasti myös seuraamaan mäkiviikkoa sekä maailmancupin hiihtoa kaakaotermarin ja villasukkien avittamina. Suomenlippu kädessä. Niin, että "harjoteelkaas ny huolela sielä härrmääsä!" Otan nimittäin tarvittaessa Mietaan kotoa matkaan, jotta eiköhän ala sukset luistaa kun iso miäs kannustaa! ...ellei sit "Rexin miähet oo laittanneet väärät voitehet", eikä mikään auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti