Ironman Haugesund, vuonomaisemaa, lampaita, meduusoja ja Teräsmiehiä!

Kukonlaulun aikaan, lauantaina aamuyöstä, Ekebergiläisessä autohallissa pesueemme pakkautui perhefarmariin. Mukaan sullottiin tavanomaiseksi tullut settimme, bullterrieri, märkäpuku, tempofillari ja älyttömän hyvä fiilis. Ei kun mehua tankkiin ja Let's hit the road!

Kohteena tämän tri-vuotemme odotettu kohokohta, Ironman Haugesund, osallistujana Valter.

Olimme päättäneet yöpyä perillä, jotta tankkaus ja lepo osuu kohdilleen. Henkilökohtaisesti tankkasin erinomaisella pannupizzalla. Omituinen juttu sinällään, että se elämäni paras pizza löytyi pikkukylästä läheltä Haugesundia. Olihan se kyllä kalleinkin, ei siinä. Itse kisasta kiinnostuneille Ironman.com -linkistä klikaten enemmän tästä Triathlonin kuninkuussarjasta! Tapahtuma oli sunnuntaina, en itse kisasta laita varsinaista koostetta, voit halutessasi lukea fiilikset ja tulokset Valterin blogista. Erinomaista työtä teki mies :) Bullterroristi hankaloitti kuvamateriaalin kartoittamista itse kisapäivänä, mutta se ei tällä kertaa haitannut mua ollenkaan. Sain nauttia huoltajan roolista täydellisesti, niin miehen, kuin Hänen Koiruutensa. Unohtamatta mahtavaa tunnelmaa, jännitystä ja iloisia ihmisiä ympärillä, mä sitten rakastan tätä touhua!

Hyvin levätyn yön jälkeen hurautimme pelipaikalle. Oli vielä aikainen sunnuntai-aamu ja kestävyysurheilijan pitkä päivä aluillaan. Keskittynyttä valmistautumista parkkipaikalla. Bullipoika oli hiiren hiljaa paikoillaan, arvasi, että Pappa on tekemässä nyt jotain tärkeää. Mä en taas puolestani keskittynyt riittävästi, tuli parkkeerattua auto alueelle, joka eristetään kilpailun ajaksi ;) Kävelyksi meni, mulla ja Tarmolla. Ilman koiraa olisin hurautellut fillarilla pitkin päivää, se olisi ehdottomasti tullut matkaan pitkään kisaan. Ajattelin vielä aamulla, että mikä siinä autolla on paikkaa muutamaan otteeseen vaihdellessa, kunnes lippusiimat saavuttivat Saabinkin... No, hyvinhän pärjättiin, erinomainen suoritus Tarmolta, pikkuinen jaksoi olla iloinen koko pitkän päivän. Itse asiassa maalisuoralla kellotettuani Valterin noin-tuloaikaa, nostin Tarmon kaiteelle juuri kun mies kaarsi loppumutkaa. Voitte uskoa, että ihmiset taputti, pieni bulli suu auki kuin partahailla ottamassa isäntäänsä iloisena vastaan. Olikin sitten tapahtuneesta poika niin iloisena, että taas oli pitelemistä, ettei tullut yksi juoksija lisää!

Valmistautumista aamuvarhain.

Tästä se alkaa, Teräsmiesten tuska, ensimmäinen etappi plakkarissa, uinti!

Sammakot saapuu hoiperrellen ja korvat humisten Haugesundin järvestä rannalle. T1 vuorossa, eli vaihto märkäpuvusta tempofillariin. T2, se toinen vaihto on tuntien kuluttua fillarilta juoksuun.

Päivä alkoi kostealla sumulla, mutta fillariosuuden puolivälistä lähtien olikin jälleen sitä kreikkalaista tunnelmaa. Herregud, mikä helle. Oli tosi rankkaa kisaajille ja muutama olikin tuupertuneena juoksureitin varrella, odottamassa pelastusta järjestäjien taholta.

Haugesund sijaitsee länsirannikolla, joten innolla odottelin mitä elämyksiä Norja tarjoaa ajomatkalle! Tämä oli Tarmokoiran ensimmäinen Ironman -kisareissu ja vähäsen testi, voidaanko ottaa poika näinkin isoon tapahtumaan matkaan. Kyllä voidaan, Tarmo nautti suuresti pitkästä ajomatkasta ja hulinasta paikan päällä. Kilsoissa matkaa ei kertynyt kuin rapiat nelisensataa, mutta lähemmäs kahdeksan tuntia siivu meni autoillessa, ylitettiin muutamakin lumihuippuinen kukkula matkalla.

Näin kaunista oli jo parin tunnin ajomatkan päässä länteen. Aurinko oli juuri noussut iloksemme, olimme saamassa pilvettömän ajokelin, eikä juuri enempää voi Norjan läpiajomatkalle toivoa. No, ehkä edullisempaa polttoainetta. 

Lisäjännitystä henkeä salpaavien maisemien lisäksi saimme vapaana kulkevista lampaista. Kyllä oli paikallisella autossaan jännä ilme, kun ekan lampaan jälkeen vilkuteltiin valoja, hidastettiin kävelyvauhtiin ja huidottiin vastaantulijalle, että varo varo lammaaaas! Oltiin juurikin tupsahdettu tunnelista kukkulalle ja mutkan jälkeen jo tajuttiin, että no joo, näitähän riittää ja ne tosiaan osaa väistää. Turistit hahaa!

Matkan varrella oli sellaisia camping-alueita, ettei edes Keskisen Vesan unissa näy. Suurimmissa täytyi olla tuhat campya parkissa :O Mistä tulikin mieleeni, että norjalaiset seuraa hihitellen ruotsin omaa Tuuri-sarjaa, Ullared-ostosparatiisi Ruottin puolella rajaa, tästä ehkäpä joku toinen kerta enemmän, nyt asiaan, kröhöm.

Tällaista Norja meille onnekkaille tarjosi ajomatkalla. Välillä oli pakkasta, välillä hellettä, hengitys salpautui muutamaan kertaan, kun pitkähkön tunnelimatkan päätteeksi aukesi lumihuippuinen näkymä. Aivan ehdotonta koettavaa, iso suositus! Mielessäni ajattelin saman reitin ajamista pärrällä, sitten joskus tulevaisuudessa. Tarmokaan ei malttanut silmää ummistaa, vaahtosammuttimena täpötti nenä ikkunassa suurimman osan matkaa :) Kuvasin sen, mitä autonikkunasta kiinni sain, joten vähän sumussahan osa noista on, mutta maisemista ei löydy moitteelle sijaa!

Uintia kovasti mietin Valterin maaliin tulon jälkeen Haugesundin kovan helteen uuvuttamana, mutta vilkaisu Atlanttiin ei vahvistanut ajatusta teoksi. Brennmanetene. Maneetteja, eli suomalaisittain meduusoja. Herkullisen isoja, jotka huiluttelivat ihastuttavia pitkiä rihmojaan meressä. Valmiina antamaan lisävirtaa vastaanuivan päivään.

Tämä ei paikallisille ollut kovin kummoinen juttu, se sentään herätti vähäsen mielenkiintoa, kun nämä otukset olivat jossakin kunnassa vallanneet kokonaisen pitkän joen itselleen, eikä asukkaat päässeet uimaan tai kalaan. Siitä oli monessakin lehdessä juttua. Yök, sanon minä. Ja vaarallisiakin vielä. Ymmärrän nyt hyvin, miksi uintiosuus oli sumuisella järvellä eikä kauniissa merimaisemassa ;)

Homma purkissa, mies ajoi kahdeksan tuntia paluumatkaa kotiin päivän päätteeksi, aneluistani huolimatta ei kuski vaihtunut. Pohkeensa sentään saivat lohdutusta kompressiosukista. Tässä taukopaikalla, palvellussa DNT-hyttenissa, nautimme hyvät kahvit ja ulkoilutimme bulleroisen. Mies vaikutti helpottuneen onnelliselta, matka oli kaikinpuolin onnistunut!

Ai niin, olihan mulla videokuvaakin ajomatkalta! Olkaa hyvä! Heti pätkän alussa vastaan karauttaa melkoinen setti innokkaita maantiepyöräilijöitä. Mä uskon, että kesällä norjalainen syntyy fillari allaan ja talvella sukset jalassa :P

Ensi vuoden Ironmania odotellessa. Me matkaamme silloin Kalmariin, Ruotsiin. Tarmon takia jää nyt keski-Euroopan kisat tuonnemmaksi, kun ei nuo saksalaiset bullterriereita alueillensa päästä, enkä mä lentokoneeseen Hänen Koiruuttaan aio koskaan pakata. Kuljetaan nyt porukoissa, kun vihdoin kaikki asutaan samaa huushollia :)