perjantai 14. maaliskuuta 2014

Aftenpostenin A-magasinet 14.3.2014

Suomennan kiinnostavan artikkelin tämän päivän Aftenpostenin liitteestä A-magasin, tässä linkki norjankieliseen artikkeliin Fritt frem for skulk. Lehteä voi hyvinkin verrata Hesarin Kuukausiliitteeseen. Artikkelista on virinnyt eri lehtien nettisivuille vilkas keskustelu päivän mittaan. Olipa pitkä juttu, mutta onneksi oli aikaa naputella se kokonaisena blogiin, uskon tämän kiinnostavan suomalaisia.

P.s. Painan nyt tylysti Julkaise -nappia oikolukematta, jääköön se jollekulle sateiselle iltapäivälle. Pahoitteluni tästä.

Yleisesti ja superlyhyesti koulusysteemistä Norjassa ennen suomennostani:

  • Norjassa oppivelvollisuus on 10 vuotta. Grunnskole (Peruskoulu) on pakollinen, jonka lisäksi voi opiskella 3 vuotta ilmaiseksi Videregående skolessa. Grunnskole jakautuu Barneskoleniin (aloitetaan 6 vuotiaana) ja Ungdomsskoleniin (viimeiset kolme vuotta). Tässä välissä on tasot luokat 1 - 4 Småskoletrinnet ja luokat 5 - 7 Mellomtrinnet. 
  • Videregående skole on norjalainen vastine sekä suomalaiselle lukiolle, että ammattikoululle. Ainevalinnat painottuvat linjasta riippuen joko ammattiin valmistaviin opintoihin tai jatkokoulutukseen valmistavaan opetukseen. Videregåenden käytyäsi olet suomalaisittain joko ylioppilas tai vaikkapa autonasentaja (osa ammatillisista tutkinnoista vaatii lisäksi myös työharjoittelun saadaksesi Fagbrev, ammattitodistuksen). Lue lisää norjan koulusysteemistä täältä http://utdanning.no/

Aftenposten, A-magasinet 14.3.2013
Poissaolot videregående -kouluissa Oslossa:
2010: 8,5 %
2011: 9,6 %
2012: 9,3 %
2013: 10,5 %
Sairaspoissaolot norjalaisilla työpaikoilla olivat viimeeksi tarkasteltuna 6,3%. Luku on pysynyt kutakuinkin samansuuruisena edeltävinä 10 vuotena. Suomessa luku työpaikkojen sairaspoissaoloissa oli vuonna 2012 4,3%


Vapaus lintsata - Tavanomainen koulupäivä norjalaisessa koulussa: 11 yhteensä luokan 27 oppilaasta saapuu paikalle


Kello on varttia yli kahdeksan Fagerborgin videregående skolessa Oslossa ja alle puolet oppilaista on paikalla ennen ensimmäisen tunnin alkua. Aamunvirkku opettaja, Karl-Eirik Kval, sulkee oven aloittaakseen "historie- og filosofi" -tunnin. Tunnin loppuun mennessä opettaja on toivottanut vielä kymmenen oppilasta tervetulleeksi. Kerta kerralta ovi aukeaa ja opetus keskeytyy. Myöhästelijät hymyilevät vähän, eivätkä ole epäkohteliaita. He eivät kuitenkaan näytä siltä, että olisivat kiirehtineet paikalle. Viisi oppilasta ei ilmesty ollenkaan paikalle.

Joka aamu, useina vuosina, on opettaja kärsivällisesti toivottanut kuljeksijat tervetulleeksi. "Nukuitko hyvin?" on hän saattanut huomauttaa kysyen, mutta yrittänyt pitää hyvän tunnelman yllä. Vastaukseksi hän on saanut hymyn. Tai olankohautuksen.

Näin on vuodet menneet. Ja pikkuhiljaa tämä näkymä on tullut täysin jokapäiväiseksi missä tahansa videregående skolessa koko maassa.

Lintsausennätys
Neljä viikkoa kouluvuoden loppuun mennessä. Niin paljon jokainen Oslolainen opiskelija on poissa. Keskimäärin. Viimeisinä viitenä vuotena on poissolot kasvaneet joka ainoassa videregående skolessa Oslossa. Viime vuonna ylitettiin 10%. Se on kaksi kertaa niin paljon, kuin opettajilla on poissaoloja samoissa kouluissa. Työntekijöiden sairaspoissaolot ovat paljon alhaisemmat. Myös lahjakkailla oppilailla on paljon poissaoloja.

Haastatellut rehtorit ja opettajat ovat kaikki huolissaan. Vain hieman yli puolet norjalaisista opiskelijoista läpäisee videregåenden normaalissa opiskeluajassa. Oslon kouluissa sen läpäisee ajallaan vähän useampi kuin kuusi kymmenestä.

Kun rehtorit tapaavat, on juuri tämä puheenaiheena. Se ettei puolet opiskelijoista ilmesty tunneilla, ei ole epätavallista. Useat kouluista sijaitsevat vain metrien päässä metroasemasta tai bussipysäkeiltä, siitäkin huolimatta useat opiskelijat myöhästyvät.

- Kun ajattelee kaikkea, mitä olemme tehneet tilanteen korjaamiseksi ja siitä huolimatta saamme samat samat ikävät luvut vuodesta toiseen, huokaa rehtori Anne Siri Strand Fagergorgin koulusta.

-Huolimatta siitä, mitä teemme, on poissaolo-ongelma läsnä. Kaikesta huolimatta, huokaa rehtori Terje Bjøro Persbråtenin koulusta.

Miksi näin, mikä on syynä?

Ilmainen opiskelupaikka 13 vuotta, kaikille norjalaisille opiskelijoille. Luulisi, että tämä on lahja. Kaksikaistainen moottoritie korkeakoulutukseen ja paksuihin ansioihin, jonka kustantaa norjalaiset öljy- ja veromiljonäärit. Useimmille nuorille planeetallamme tämän tapainen on kaukaista unelmaa. Norjassa opiskelijat eivät viitsi tulla paikalle. Miksi näin, mikä on syy?

Syitä on useita. Todennäköisesti liikaa. Opettajat peräänkuuluttavat mahdollisuutta seuraamuksille. Aiemmin heillä oli lupa antaa reput opiskelijoille joilla oli poissaoloja yli tietyn rajan. Vuonna 2009 tämä mahdollisuus otettiin pois. Tämän jälkeen poissaolot kasvoivat seitsemästä 9,6% vain kahdessa vuodessa.

Fagerborgin koulussa, jossa ei ole muita suuria haasteita, ovat poissaolot kolminkertaistuneet.

-Jos meidän pitäisi maksaa itse, voin luvata sinulle, että ottaisimme koulun vakavammin. Meillähän ei ole mitään muuta hävittävää kuin taitoja. He eivät syyttä kutsu meitä "sokerikuorrutenuoriksi" (pullamössösukupolveksi), sanoo kolmasluokkalainen Felix Hart. Hän on hyväntuulinen, sitoutunut opetukseen - ja tuli ainoastaan hitusen myöhässä paikalle.

Luokkahuoneessa 39 jotkut oppilaista seuraavat opetusta, tallennetta päivän aiheesta. Opettaja Kval hyödyntää ajan laittaakseen huomautusmerkinnän kymmenelle, jotka tulivat myöhässä. Opiskelijoiden täytyy ryhdistäyty, ajattelee hän.

-Kun minä herään klo kuusi aamuisin ja on pimeää ja kylmää, en tee sitä syystä, että koen pakottavaa tarvetta siihen. Teen sen siksi, että opiskelijat odottavat minua, kolleegat odottavat sitä minulta ja koska voin menettää työni. Opiskelijat ovat saaneet aivan liikaa vapauksia pilatakseen oman koulunkäyntinsä.

Elämästä vieraantuneita byrokraatteja
Opettajat ovat epätoivoisia. Kyselytutkimuksessa lähes 40% Norsk Lektorlagetin (Opettajainliiton) jäsenistä raportoi, että ovat he kokevat painostavana antaa arvosanoja, jos niiden antamiselle ei ole ollut perustetta liian suuren poissaolomäärän vuoksi.

Harvoilla on kokonaiskuva kuinka korkea poissaolomäärä lopulta on. A-magasinet on päässyt käsiksi Oslon koulujen lukuihin, kansallisia lukuja ei ole olemassa. Muutamia kouluja on pyydetty raportoimaan poissaoloista.

Fagerborgissa luvut näyttivät satunnaisesti valitun viikon päätteksi, että vain neljällä yhteensä 25 kolmasluokkalaisesta ei ollut poissaoloja ajankohtana.

Norjalaiset koulut eivät ole tilanteen tasalla mitä tulee poissaoloihin, opiskelupanokseen ja osallistumiseen, kertoo Karl-Eirik Kval. Siksi hän julkaisi tällä viikolla debattinsa "Det store skolesviket", Suuri koulupetos. Hän syyttää paljosta byrokraatteja Utdanningsdirektoratetissa (Opetushallitus), heitä, ketkä päättävät suurimmasta osasta asioita norjalaisissa kouluissa.

-Elämästä vieraantuneita kirjoituspöytäpedagogeja. He eivät ole halukkaita perehtymään norjalaiseen kouluun. Se mitä olet nähnyt täällä tänään, sitä ei uumoilla tapahtuvaksi, hymähtää Kval.

Petter Skarheim, Utdanninsdirektoratetin johtaja, sanoo sähköpostissaan että myös muilla mailla on vakavia ongelmia poisjättäytymisen ja poissaolojen kanssa.

-Kellään ei ole antaa vastauksia jotka ratkaisisivat ongelman kerralla. Työskentely ongelmien ratkaisemiseksi on intensiivistä. Norjassa Oslo on edelläkävijäkunta, sanoo hän.

Tänä päivänä ei ole olemassa kansallista rekisteriä opiskelijoiden poissaoloista kouluissa.

-Sellainen olisi koettu aivan liian byrokraattiseksi, sanoo Skarheim. Kuvaukseen "elämästä vieraantuneet kirjoituspöytäpedagogit" sanoo hän, ettei "tämä asia ole koskaan ollut rekrytointivaatimuksena mukana" direktoratetissa (hallituksessa).

-Kansallisten sääntöjen mukaisesti, direktoratet ei ole se, joka ohjaa kouluja, vaan se on kunta. Kaikki opetussuunnitelmat ja kokeet valmistellaan yhdessä parhaitten opettajien kanssa, sanoo johtaja.

-Kouluilla on itsellään taidot, joita ne tarvitsevat parantaakseen olosuhteita koulussaan. Osa-alueita, jotka eivät ole toimivia, on täten täysin ongelmatonta muuttaa. Koskaan aikaisemmin norjalaisessa kouluhistoriassa ei ole paikallinen toimintavapaus ollut suurempaa. Me tiedämme paljon enemmän olosuhteista norjalaisissa kouluissa, kuin koskaan aikaisemmin, sanoo Skarheim.

Ei voi tehdä mitään
"Etkö voi vain heittää heitä ulos?" saattaa jotkut opiskelijoista kysyä, kun toiset meluavat ja häiritsevät opetusta. Sitä opettaja ei voi tehdä. Kun kello soi tunnin alussa, sulkee hän oven. Hän olisi voinut lukita oven muutamaksi minuutiksi, mutta silloin hänen olisi pitänyt viekoitella opiskelijat sisälle. Jos he ovat jo koulun tiloissa, on heillä oikeus opetukseen. Kouluissa ei sallita jälki-istuntoja, jotka Kvalin mukaan voisivat auttaa.

Ympäri maata kouluilla on omat keinot käytössään. Jotkut soittavat opiskelijoille, jotka eivät ilmaannu paikalle, toiset soittavat vanhemmille. Toiset taas lukitsevat ovet tai lähettävät tekstiviestitse kirjallisen varoituksen. Ongelmia pohditaan yleiskokouksissa sekä luokassa.

Gausdalin videregående skolessa Opplandissa (ei sijaitse Oslossa), saivat myöhässä tulleet opiskelijat pyynnön mennä kirjastoon luokkahuoneen sijaan. Tähän tartuttiin Utdanningsdirektoratetissa. Opiskelijan poistaminen tunnilta on lainrikkomus. Tämä on juuri ongelma, sanovat useat: rangaistusseuraamuksia on todella vähän käytetettävissä.

-Vaaditaan paljon, että opiskelija erotetaan koulusta. Meille on annetty määräys, että mahdollisimman monen tulee suorittaa videregående, sanoo rehtori Terje Bjøro Persbråtenin koulusta.

Toisella puolella kaupunkia, Lørenskog videregående skolessa (ei Oslossa), on otettu käyttöön kiistelty metodi. On aikainen perjantaiaamu, kaksi minuuttia ennen kuin kello soittaa oppilaat luokkaan. Opettaja Are Skei kurkkaa ovesta käytävään. Kolme opiskelijaa tulee juosten. Ja vielä yksi. Sekunnin kuluttua kellon soitosta lukitsee hän oven. Oppilaat tietävät tämän. Sisään pääsee tämän jälkeen ainoastaan rehtorin tai toisen opettajan saattamana.

Arvin Danny Jeyathasen ei suoriutunut ajoissa tänä aamuna. Bussi oli myöhässä. Ensimmäistä kertaa hän joutuu pääsisäänkäynnin luokse täyttämään pöydällä olevan lomakkeen ja seuraamaan kulkua luokkaan. Hänellä ei ole mitään tätä käytäntöä vastaan.

-Me ymmärrämme, että täsmällisyys on tärkeää, hän sanoo.

Vuosi sitten 140 koulun oppilasta myöhästyi päivittäin. Tänään luku on 20. Luokassa oppilaat käyttävät ilmaisua "skole for B-mennesker" (B-luokan koulua), jonka kaltaisesta Tanskassa he ovat kuulleet. He syyttävät "teini-ikää" siitä, että koulu on ikävää. Mutta tutkimukset ovat antaneet koulun johdolle näkemystä joihinkin keskeisiin tekijöihin ongelmassa. Useat opiskelijat ovat koulukielteisiä. Useilla on psyykkisiä ongelmia. Opiskelijoilla on motivaation puute ja he kärsivät korkeista odotuksista, he kokevat etteivät pärjää. Tällöin he luovuttavat.

Koulun uusi käytäntö lukita ovet sai aikaan kovaa vastustusta. Opiskelijajärjestö sanoi sen olevan lainrikkomus. Vanhemmat soittivat. Mutta koulun johto sai myös laajaa tukea, muun muassa opiskelijavaltuustolta.

-Olosuhteet eivät kuitenkaan ole ihanteelliset, myöntää apulaisrehtori Rold Odin Stokke Tellsbø.
-Olosuhteiden muuttaminen vie kauan aikaa. Parasta on motivoida ja tukea oppilaita, mutta aina se ei ole riittävästi. Joskus täytyy vähän töytäistä oikeaan suuntaan, ja juuri sitä me teemme täällä. Tähän asti sillä on ollut suurin vaikutus.

On tuskin nähnyt oppilaita
-Luulen, että saamme yhä enemmän opiskelijoita, joita täytyy kädestä pitäen kuljettaa läpi koulunkäynnin. Se on pelottavaa, sanoo Fagerborgin koulun rehtori Anne Siri Stand. Hänen mielestään
useampien vanhempien tulisi tukea enemmän lapsiaan.

Työpsykologi Espen Skorstad tietää, mikä eniten motivoi työntekijöitä norjalaisella työpaikalla: kiinnostavat tehtävät, viihtyvyys, palkka ja muut hyvät edut. Hän uskoo että hänelle olisi vaikeaa motivoida oppilaita koulussa. Erityisesti ilman laajaa valikoimaa keppiä ja porkkanaa.

Skorstadin mielestä opettajilla tulisi olla suurempi vapaus ja mahdollisuudet asettaa vaatimuksia ja rajoja. Lukita ovi tai olla antamatta arvosanaa.

-Olen aika ihmeissäni, mitä norjalainen opettaja käytännössä saa tehdä, hän sanoo.

Mitä minä voin tehdä?
-En tiedä, mitä tekisin. Minulla on oppilaita, joita olen tuskin nähnyt, mutta jotka löytyvät opiskelijaluettelosta kolmelta vuodelta. Yhdessä luokassa minulla on neljä-viisi oppilasta, jotka pistäytyvät muutaman kerran vuodessa tunnilla. Kaikilla heillä on oikeus opetukseen. Pitäisikö minun keskeyttää toisten opetus kun huolehdin heistä?, kysyy Karl-Eirik Kval. Hänen mukaansa koulusta on tullut mukava säilytyspaikka nuorille, joiden kanssa ei muuten osata toimia.

-Se on tragedia, sekä heille, että koululle.

Fagerborgissa luokka on saanut tehtävät tunnillaan Anarkismen-aiheeseen liittyen omalle läppärillensä. Ne on toimitettava ratkaistuna ennen tunnin päättymistä. Se aiheuttaa huokauksia. Moni kysyy, voiko vastaukset antaa toisen kerran. Usea käyttää ajan tunnilla Facebookiin tai peleihin. Felix on nostanut jalat pöydälle, ottanut läppärin syliinsä ja siirtynyt pari pulpettia eteenpäin. Hän ja toiset norjalaiset opiskelijat viihtyvät hyvin koulussa, kertoo tutkimus.

-Täällä on mukavaa, saan istua ookoo jalat pöydällä, sanoo Felix. Opettajissa on suuria eroja, hän tarkoittaa. -Joku laittaa merkinnän, jos myöhästymme vain minuutin. Ja kerran mulla oli opettaja, joka ei antanut meidän syödä tunneilla, sanoo Felix masentuneesti.


Karl-Eirik Kval ei anna oppilaiden pitää vapaasti läppäriä edessään tunneilla, huolimatta siitä, että norjalaiset opiskelijat saavat käyttää vapaasti Internetiä kaikissa aineissa. Hänen kokemuksensa mukaan aivan liian moni surffaa netissä opetuksen seuraamisen sijaan.

-He ovat pelottomia, huolettomia, sillä heillä ei ole mitään, mitä pelätä. Heillä on ilmainen koulupaikka, jonka he voivat menettää ainoastaan vakavan rikoksen tehtyään. Heidän ei tarvitse osallistua tapaamisiin, heidän ei tarvitse toimittaa tehtäviään. Ja jos oppilas kouluvuoden lopussa ilmaantuu paikalle yksittäiseen koetilanteeseen, tarkoittaa se, että opettajan on annettava arvosana.

Suorituspaineet
Ehkäpä kaikkia ei ole luotu käymään videregående skolea? Tai ehkäpä koulua ei luotu kaikille? 700.000 norjalaista iältään 25 - 66 vuotta eivät ole suorittaneet videgåendenin oppimäärää. Niistä, ketkä putoavat pois koulutuksesta, puolet ajautuu Naviin (KELA).

"Vastuu omasta oppimisesta" tekee keskiluokkaisista lapsista kodin kirjahyllyjen avustuksella suuria voitajia. Ja häviäjiä ovat seuraavat: Työväenluokka- ja maahanmuuttajapojat. Juuri nämä norjalainen koulu pettää, sanoo Kval.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Reform 94 otettiin käyttöön. Se antoi oikeuden kaikille kolmen vuoden videregående -koulutukseen. Samaan aikaan monet ammattiaineista muuttuivat teoriaksi, ja tätä seikkaa on syytetty siitä, että lukuaineissa heikommat opiskelijat tipahtavat kyydistä. Koulutusmallin vuodelta 2006 mukaisesti täytyy kaikkien opiskella kaksi vuotta matematiikkaa videregående skolessa. Iso osa oppilaista reputtaa aineessa. Karl-Eirik Kval nimittää tutkintovaatimusta todellisuudelle vieraaksi ja hänen mukaansa aine on "viekas kompastuskivi muutoin pärjääville oppilaille".

-Seurauksena tuhannet oppilaat joka vuosi tuntevat itsensä kelvottomiksi eivätkä ehkä saa päättötodistusta.

Mukavat oppilaat
-Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvin viihtyviä ja mukavia oppilaita. Heillä on kunnianhimoa ja he haluavat kouluja vahvalla opetussatsauksella. Lähtökohta ei oikeastaan voisi olla parempi. Mutta nyt emme tarvitse suuria uudistuksia. Me tarvitsemme maanläheisiä ihmisiä, joilla on empatiaa ja ymmärrystä nuorille, joiden vanhemmilla ei ole korkeaa koulutusta. Meidän pitää luoda koulu tämänpäivän oppilaille, myös niille heikommille, sanoo hän.

Rehtori Tora Mørstad Hellerudin videregående skolesta näkee selvästi yhteyden huonojen arvosanojen ja poissaolojen välillä. Monilla on ongelmia osallistumisessa opetukseen, koska elämä muutoin on vaativaa, joko kotona tai vapaa-ajalla.

-Juuri tästä syystä on tärkeää, että hekin osallistuvat opetukseen, tulevat kouluun. Ellei sinulla ole osoittaa dokumenttia, josta näkee, että olet pätevöitynyt jollakin alalla, tulee sinusta syrjäytynyt. Mørstad huokaisee hieman antautuneesti.

-On hankalaa suhtautua paljon poissaoleviin oppilaisiin, samanaikaisesti on tärkeää että heillä kaikesta huolimatta on paikka, jonne tulla. Jos he eivät käy koulua, voi paljon mennä vikaan. Näin minä ajattelen.

Korkea poissaolo on suuri ongelma niiden oppilaiden keskuudessa, jotka hän määrittelee lukuaineissa heikoiksi.

-Tänä päivänä kaikilla tulee olla kyky opiskella. Minä näen sen mahdottomana vaatimuksena. Pitäisi olla osoittaa vaihtoehtoisia reittejä, jos oppilas ei onnistu. En voi vain sanoa: Sinun tulee lopettaa. Minne he silloin menisivät?

Oslo Handelsgymin rehtori Trond Lien on huolissaan aivan toisista asioista. Jo monta vuotta sitten poissaololuvut alkoivat kohota kouluissa. Luotiin keinoja, muun muassa puhelinsoitot paljon poissaoleville oppilaille. Monet oppilaista kertoivat korkeista suorituspaineista, niitä tuli sekä kotoa että ystäviltä.

-Hyvin menestyvillä oppilailla on huomattavia odotuksia sekä kotoa, että itse luotuina. Jotkut kestävät näitä huonosti, sanoo Lien, joka on huolissaan opiskelijoiden psyykkisestä terveydestä. Tästä syystä psykologi tulee koululle kerran viikossa nykyään. Kaikki puhelinsoitotkin ovat olleet avuksi. Poissaoloprosentti kohoaa, mutta poissaoloja on kuitenkin vähän videregående -kouluksi.

Kohti työelämää
Riski pitkäaikaiseen poisssaoloon työelämästä on 15% korkeampi niillä, jotka eivät kykene suorittamaan loppuun videregående -koulua. Tämä on yksi tuoreen väitöskirjan osoittamista tuloksista.

-Yhteiskunnallisessa perspektiivissä on tästä syystä erityisen tärkeää tehdä jotakin poissaoloille ja koulusta tipahtamisille. Ahdistus, depressio, ylipaino ja keskittymisongelmat ovat osa riskitekijöitä.

Norsk Lektorlagetin (ammattiliitto yliopisto- ja korkeakoulutetuille opettajille) johtaja Gro Elisabeth Paulsen, näkee kehityksen olevan vakavan.

-He ovat nuoria parhaassa iässään, joilla on paljon enemmän poissaoloja kuin työelämässä on sairaspoissaoloja. Se on arveluttavaa, hyvin arveluttavaa. He oppivat, että täsmällisyys ei ole tärkeää, hän sanoo.

-Mitä opettajat voivat itse tehdä vähentääkseen poissaoloja?

-Voimme mennä itseemme. Olemmeko liian lepsuja? Onko meillä riittävästi kykyä asettua oppilaita vastaan? Helpoin ratkaisu, sillä hetkellä, on antaa ajan kulua. Mutta paikallaolo ajoissa on kuitenkin ehdoton vaatimus jos täytyy saada tehdyksi jotain ajallaan.

Vapaus pilata
Fagerborgin koulussa on vihdoinkin työskentelyrauha. Viimeinen vetelehtijä astuu ovesta sisään, kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä. Hän ei sano mitään, kuljeksii vain pulpetilleen.

-Nukuin vain pommiin, selittää hän jälkikäteen myöhästymistään.

Täysin tavallinen ensimmäinen tunti täysin tavanomaisessa videregående -koulussa on ohi. Karl-Eirik Kval juttelee vähän opiskelijoiden kanssa. Hänen mukaansa opiskelijoiden kunnianhimo opiskeluun heikkenee asteittain koulun aloittamisen jälkeen.

-Viimeisinä kymmenenä vuotena viranomaiset ovat antaneet heille liian suuren vapauden pilata koulunkäyntinsä. Se ei ole aikuismaista. Nämä ovat nuoria, jotka testaavat rajojaan. He eivät ota vastuuta omasta oppimisestsaan. Opettajan tulee ottaa takaisin valta. Opiskelijat eivät ole liian heikkoja koululle. Mutta usein koulu on liian heikko oppilaille.



Tästä syystä he ovat poissa: 
Lähde Forskningsrapporten "Holdninger til fravær og nærvær i skole og arbeidsliv" fra SINTEF/NTNU 2012
  • huonot suhteet opettajiin ja toisiin oppilaisiin
  • turhautuminen omiin huonoihin tuloksiin
  • tunne epäonnistumisesta
  • liikaa teoriaa
  • liian vähän mukautettua, sopivaa opetusta
  • melu luokassa, huonot luokkatilat
  • kiusaaminen
  • voimaton olo
  • kieliongelmat
  • huono ergonomia työympäristössä
  • pitkä koulumatka
Lukuja:
  • Joka kolmas norjalainen oppilas kokee että hänen tottumuksensa digitaalisiin laitteisiin hidastaa oppimista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3400 oppilasta Norjasta, Suomesta ja Ruotsista. Norjalaiset opiskelijat kokivat tämän suurimpana haasteena.
  • Joka päivä opettaja käyttää yli 50 minuuttia työajastaan rauhoittaakseen rauhattomia ja meluavia oppilaitaan.
  • 33% oppilaista sanoo, etteivät he kuule, mitä opettaja puhuu, 
  • Vain 25% norjalaisista nuorista kouluttautuu vanhempiaan korkeammin.
  • OECD-maissa 69,8% opiskelijoista suorittaa videregående -koulun normaaliajassa. Norjassa niin tekee 56,7%.
  • Vuodesta 1980 vuoteen 1990 on videregående -koulun oppilasmäärä noussut 30%
  • Puolet 6000 oppilaasta myönsi SINTEF-raportissa vuodelta 2012 että he olivat lintsanneet viimeisimmällä vuosineljänneksellä. Yksi neljästä on valehdellut poissaolosyynsä.
  • Vuonna 2007 ilmoittautui 17 000 Privatisteksameniin (esim. korottamaan arvosanaa), viisi vuotta myöhemmin luku oli lähes kolminkertaistunut. 

4 kommenttia:

  1. Kiitos, tiedätkö muuten että jos joku haluaa kommentoida tekstejäsi pitää todistaa ettei ole robotti. Se on hankala ja "vanhanaikainen" systeemi ja varmasti karsii myös sinulta paljon kommentteja.

    VastaaPoista
  2. No en tiennyt, kiitokset :) Yritän korjata asian, enköhän osaa. Olenkin ollut blogimaailmasta tauolla tähän päivään saakka.

    Mä olen nyt vähän kahden vaiheilla, jatkanko tätä blogia, kun aika on kovin rajallista. Etenkin vaihtaessani jo nyt koulunpenkin työtuoliin. Toisaalta tämä on ollut tosi hyvä paikka etsiä tietoa, jota en enää muista ulkoa. Ja jäähän tästä itselle hyvät muistot alun taaplauksesta Norjassa. Hmmm. Katsotaan, mihin ratkaisuun päädyn. Joka tapauksessa uskon, että ainakin blogin alun merkinnöistä on paljon hyötyä toisille tänne muuttaville. Yritin kirjoittaa niistä asioista, joista olisin itse halunnut lukea mahdollisimman paljon ja tiiviisti, kun muuton käytännön asiat lähestyivät. Toivottavasti onnistuin!

    VastaaPoista
  3. Hei, oli mielenkiintoinen postaus lukea tästä, kun en joka viikko osta lehteä.
    Mielestäni olet kirjoittanut paljonkin mielenkiintoisista aiheista. Ei vain tahdo tulla kiitetyksi....

    VastaaPoista
  4. Hei eksyin blogiisi etsiessäni Norjan kielen kirjaa netistä. Mahtava blogi, aion syventyä teksteihin paremmalla ajalla. Itsellä aikeena muuttaa Norjaan, kun nyt ensin valmistun. Yhden kesän olen jo siellä viettänyt töitä tehden ja toinen on edessä. :-) Toivottavasti löydät vielä kipinän kirjoittamiseen. :-) Jos se ei kuitenkaan löydy niin olisi hienoa, jos voisit jättää tekstisi tänne vielä muiden iloksi! Mukavaa kevään jatkoa!

    -L

    VastaaPoista