Valoisia katuja ja latuja

Kevät! 

Ja tänä keväänä mä olenkin arkisin jo varttia yli kolmen Hänen Koiruutensa kanssa matkalla kohti päivän seikkailuja! Lucky me. Suuntaamme useimmiten Majorstuenin pikkukaduille ja kotimatkalla poiketaan meidän lähipuistossa, Stensparkenissa, moikkaamassa, kop-kop, tähän saakka ystävällisiä irtokoiria. No ei se kyllä sen puoleen puistoa vaadi, että koirat täällä vapaana kulkis, kyllä niitä jolkottaa pitkin ja poikin aivan kaikkialla, jopa ostoskaduilla liikenteen seassa. Unohtamatta hiihtolatuja, siellä niitä vasta jolkottaakin. 

Tältä näyttää kevät meidän hoodeilla:

Eilen tapasin tuossa Stensparkenin penkillä auringosta nauttivan iäkkäämmän chileläisen miekkosen. 

Ennen kuin ehdin oikein tajuta asiaa, Tarmolla oli puolet miehen kädestä suussa. No pullaahan se tälle tyrkytti, ja taisi vähän säikähtääkin, miten ahnaasti bulli tarttuu moiseen tarjoukseen. Kaiveltiin porukalla pullat suusta, ennen enempiä esittäytymisiä, tämähän on allerginen vehnälle. Jäin seuraksi, kun sain bullilta kierrokset alas ja aloimme jutulle. Kevään ylistämisen jälkeen juteltiinkin yllättäen pitkät pätkät politiikkaa ja maahanmuuttoasioita. Juttukaveri on asunut suurimman osan elämästään Ruotsissa ennen Osloon tuloaan. Mies oli paennut mielipuolista vainoa Chilestä. Hän kertoi, että olisi mieluiten muuttanut alunperin turvapaikan hakijana Suomeen, mutta siihen aikaan raja Suomessa ei ollut auki kuin muutamille chileläisille pakolaisille. Omituinen sattuma sinällään, tämä puheenaihe. Satun perhesyistä tietämään tästä ajasta jonkin verran ja keskustelu olikin siten antoisaa. Tarkoitan Pinochetin sotilasjuntan aikaista vallankaappausta 70-luvun alussa, jolloin juntta surmasi ja vangitsi maanmiehiään. Suomen ensimmäinen edustusto oli vähän aiemmin perustettu Santiago de Chileen. Siellä työskennelleet kaksi suomalaista auttoivat useita ihmisiä pakenemaan maasta. Vain kourallinen pakolaisista pääsi Suomeen; 182 henkilöä kaikkiaan yli 2500 maasta suomalaisten toimin autetuista. Suurimman osan hätää kärsivistä chileläisistä suomalaiset joutuivat lähettämään silloiseen Itä-Saksaan, joka varmasti kuitenkin oli paratiisi siinä tilanteessa. Miehen tarina oli sitkeyttä ja elämäniloa täynnä. Onneksi hänet autettiin lopulta pois maasta ja vieläpä niin hyvään maahan, kuin Ruotsi on. Hän oli yllättynyt tavatessaan suomalaisen Oslossa, vaikka aksentin perusteella mut suomalaiseksi veikkasikin. Ruotsissahan meitä riittää. Olin kuulema eka täällä. Puhuimme norjaa. Mä olin puolestani todella yllättynyt, miten paljon hän osasi kertoa Suomen historiasta ja kulttuurista. Luetteli lonkalta vuosilukuja ja tapahtumia, julkkiksia ja pääministereitä, ihmetteli erikoista kieltämme ja ylisti koulumenestystä. Alan pikkuhiljaa kallistumaan siihen päätelmään, että ruotsalaisilla on faktat hanskassa, mitä tulee itäiseen naapuriinsa. Norjassahan Suomi-tietous on puolestaan hyvinkin ohutta.

Tämän mä tilaan pian, kunhan päätän sydämen paikan. Helsinki vai karjala, hmmm. Kuva on suomalaisen kultasepänverstas CaiSannin sivuilta.

Koulu

Tänään olen ollut ekaa kertaa katki koulupäivän jälkeen, olemme nimittäin päässeet mulle aivan uuteen asiaan, arvonlisäverotukseen Norjassa. Tuttavallisemmin merverdiavgift eli mva. Inngående merverdiavgift ja Utgående merverdiavgift täsmäytetään täälläpäin tilille Mva Oppgjørskonto. Kyllä. Olen saanut massoittain uusia norjankielisiä käsitteitä ja joitakin uusia kirjanpidon käytäntöjäkin muistettavakseni. Kielitaito kohenee huimaa tahtia ja osaaminenkin karttuu, kun edetään kurssilla. Nyt on menossa jo toinen kirjanpidon opus, vaikka otetaan me kyllä melko rennostikin. Maanantai esimerkiksi kulutettiin Monopolia pelaten ja tiistaina tehtiin kirjanpito omasta pelistä. Ihanan sosiaalista opiskelua. Olen supertyytyväinen, tämän kurssin jälkeen mulla on varmempi olo Oslolaisella työpaikalla, tiedän tasan tarkkaan, mitä mikäkin termi tarkoittaa. Mulle on tärkeää tehtävissäni hahmottaa kokonaisuuksia ja eihän se onnistu, ellei ole pohjatiedot hanskassa. Tosin välillä huomaan ajattelevani, että oma pulju olisi se paras ratkaisu, mutta ei sitä silloinkaan talouspuolen termejä pakoon pääse, päinvastoin. 

Oslon upein sauna?

Viikko sitten piipahdimme kokoustamassa Suomen suurlähetystön residenssissä. Ensin tärkeimmät. Saunan katto on kaareva, jossa on leditähdet. Saunassa on tornikiuas ja mahtavat löylyt. Henkilökunta kertoi, että usein työpäivä päätetään saunassa, jota en ihmettele ollenkaan. Niin kovin saunaa täällä kaipaa. Kokoustimme Suomi-Seura Oslon vuosikokousta ja kokouseväiksi meille oli leivottu pizzan lisäksi laskiaispullia. Oli mukava kuulla, että kivoja tapahtumia on tulossa rutkasti lisää suomiseuran puitteissa. Haikeana katselin lähetystön tilojen suomalaista sisustusta ja taidetta, oikein kaunista oli. Flyygelin päällä lepäsi näin tuttavallisesti "Saulin ja Jennin" yhteiskuva, kuninkaallisten vieressä. Kyllä täällä kelpaa norjalaisia vastaanottaa.

-Yes. We have snow.

Viikonloppuna oltiin molempina päivinä Holmenkollenilla nauttimassa hiihdon- ja mäkihypyn maailmancupista. Suomalaisittain parasta antia oli Niskasten sisarusten edesottamukset. Iivo oli ensin lauantaina 50 km perinteisellä neljäs ja Kerttu sunnuntaina 30 km perinteisellä kolmas! 

Tässä pätkää naisten hiihdosta. Johtava Marit Bjørgen meni 4 minuuttia edellä, joten leikkasin hänet tästä vekk. Samassa järjestyksessä tultiin maaliin saakka; Norja-Norja-Suomi-Ruotsi.

Oli hankalaa hahmottaa, että Holmenkollenilla, jonne täältä keväiseltä kotikadultamme matkataan metrolla rinnettä ylös parikymmentä minuuttia, voisi olla lunta. Katsokaa nyt tota kuvaa Majorstuenin metron laiturilta! 

Olihan siellä, täysi talvi. Paleltuneita varpaita lämmiteltiin avotulella kahvitellen. Mukaan tarttui aamulla Bondens market -torilta hyvänkokoiset vehnäset, jotka maistuivat ihanan vanhanaikaiselta maalaispullalta. Tiedättekö, sellaisilta tosi rasvaiseen maitoon leivotuilta.

Ladun varrella oli ihana tunnelma. Tämä todellakin on hiihtomaa. En yhtään ihmettele, että Holmenkollen on monen hiihtäjän suosikkipaikka, Iltapulun mukaan myös Kertun. Ehdottomasti mennään jälleen ensi vuonna kannustamaan, cup osuu tänne vuosittain maaliskuussa. 

Hyvä tunnelma jatkui myös metromatkalla. Metro on ylivoimaisesti käytetyin tapa kavuta kukkulalle ja ruuhka junaan oli sen mukainen. Hyvinhän tuon kesti, kun ei tarvinnut tälläkään retkellä kokea baaritunnelmaa. Pidän koko ajan enemmän tästä Oslolaisesta tyylistä; kaikille on tilaa ja oma rauha jopa julkkareissa viikonloppuisin.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua! Meillä se vierähtää kodin laittamiseen kevätpukuun. Lauantaina pyörähdetään katsomassa jtn vapaaottelun tai potkunyrkkeilyn tapaista, koulukaverille lupasin. Hän toimii tuomarina tapahtumassa. Toivottavasti kukaan ei saa pahasti turpaansa. Kaikkea sitä.