Det skal bli helt konge!: Blogihaaste!

Tällä viikolla meitä haastateltiin erääseen suomalaiseen lehteen. Teen nyt toimittajan esittämistä kysymyksistä blogihaasteen toisille "suomalaisena Norjassa" -blogaajille! Haastan seuraavat blogaajat:

Olkaa hyvä, teidän vuoronne! Toivon piiiitkiä vastauksia. Laittakaa haaste eteenpäin omassa blogissanne!

Vastaustavan jokainen valitsee luonnollisesti itse, sehän voi olla vaikkapa norjalainen diplomatia, "Politiskt Korrekt", tai suomalainen "suorapuheisuus", jossa tilaa jää myös niille virhetulkinnoille. Ehdotan kuitenkin jälkimmäistä, vastauksista tulee kiinnostavampaa luettavaa :) Vastasin itse haastattelussa toimittajalle lyhyesti ja painotin vastauksissani positiivisuutta, joten avaan tässä ajatuksiani vähän syvemmin ja suorapuheisemmin. Lehteen tulee pieni tiivistelmä muutaman haastatellun ulkosuomalaisen vastauksista. En ole saanut vielä pätkää oikoluettavaksi, artikkeli ilmestyy ensi viikolla.

Politisk Korrekt? Tässä Are Kalvøn parahdus ko ilmaisusta.

Tässä kysymykset!

Miten pitkään olet asunut Norjassa? Millaisia tunnelmia sinulla oli alkuvaiheessa kun muutit Norjaan?
Miten käsityksesi Oslosta ja Norjasta on muuttunut siellä asumisesi aikana?
Miten kuvailisit työsi arkea? Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Miten norjalainen työkulttuuri poikkeaa suomalaisesta?
Minkä verran olet tutustunut Norjassa asuviin suomalaisiin? Entä norjalaisiin?
Millaista norjan kielen oppiminen on ollut? Miten luonnehtisit norjan taitoasi?
Miltä norjalainen hintataso tuntuu suomalaisen näkökulmasta?
Mitä suomalaiset voisivat oppia norjalaisilta? Entä päinvastoin?
Minkä verran olet matkustanut Norjassa siellä asumisesi aikana? Mistä kohteista siellä erityisesti pidät?
Onko mielipiteesi maahanmuuttajista muuttunut Norjassa asumisen aikana?
Millaista suomalaisen on työllistyä Oslossa ts.miten suomalaisiin siellä suhtaudutaan?
Millaiselle suomalaiselle Oslossa asuminen sopii?
Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden suhteen?
Mitä kaipaat Suomesta?
Mitä muuta haluaisit sanoa?

Minun vastaukseni blogini lukijoille:

Olen asunut Oslossa toukokuusta 2013 lähtien. Muistan, että olin ainoastaan iloinen muuttaessa, ja sitä olen ollut myös täällä asuessa. Tuleva muuttoni oli ollut pitkän aikaa tiedossani, olin valmistautunut siihen hyvin. Osasin mm. jo alkeet kielestä. Muutin mieheni luo, hän oli asunut täällä jo puolitoista vuotta. Ainoa stressaava tekijä oli saada bullterrieri sopeutumaan isoon muutokseen. Jännitin, miten ko rotuun suhtaudutaan naapurustossa. Maassahan on rotukieltolaki, ja ne kielletyt rodut liippaavat melko läheltä meidän koirulin perimää. Se stressi helpotti ekan kuukauden aikana, saatiin bullterrierituttuja ja huomattiin, että bulleista tykätään täällä. Ekan kuukauden täällä käytin etupäässä koiran totuttamiseen uuteen ja se kannatti.
Positiiviset huomioni Oslosta; uskomattoman monipuolinen, kaunis, ei ihan niin kallis kaikilta osin kuin oletin, joukkoliikenne on älyttömän hyvä, maanläheinen ja kompakti kaupunki, runsaasti eri aikakausien kerrostumia, erinomaiset mahdollisuudet retkeillä lähimetsissä, pyöräillä ja hiihtää, sushi ja muut kalaruoat ovat suosittuja, keskikaljapubostarit puuttuvat kaupungista kokonaan, parvekkeilla ja puistoissa saa grillata, ylipäätään sääntöjä on vähemmän. Positiiviset huomioni oslolaisista; hyväntuulista porukkaa, urheilullisia, asettavat perheen ja vapaa-ajan työnteon edelle, sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä, perinteitään arvostavia, ylpeitä norjalaisuudesta, kännäyskulttuuri puuttuu. Negatiiviset huomioni Oslosta: sillisalaattimaisen arkkitehtuurin ja lukuisten teiden takia etäisyyksien hahmottaminen on haastavaa ja eksyminen on suht jokapäiväistä, tiet ovat huonokuntoisia, liikennekulttuuri on huonoa, parkkipaikkaa saa hakea ja pysäköintivirhemaksut kuuluvat arkeen, Helsinkiin verrattuna likaisempaa ja nuhruisempaa monilla paikoin, esim. uimahallit on surkeita ja likaisiakin, ruokakauppojen valikoima on suppeampi ja erikoisruokavalion noudattaminen voi olla todella kallista tai jopa mahdotonta, ravintolat on kalliita, koiria pidetään puistoissa, laduilla ja kadullakin vapaana (aiheuttaa vaaratilanteita), talotekniikka on surkeaa, asuntokupla on pullistunut valtavaksi. Negatiiviset huomioni oslolaisista; ruotsin ja tanskan lisäksi ei oikein tunneta muita maita tai niiden kulttuuria ja historiaa, Oslossa tapahtuu paljon ryöstöjä, välillä aistin kaupunkilaisissa asennetta "me-ollaan-maailmanmestareita-aivan-kaikessa", usein oletetaan että Suomessa asiat on huonommin, kuin ne todellisuudessa ovat (lehdistön syytä, ja matkustamattomuuden), Norja on jäänyt tutkimatta monelta Oslolaiselta, lomamatkat suuntautuvat etelään (halvempaa, kuin matkustaminen täällä).
Työpäivä alkaa täällä aikaisin, viimeistään klo 8. Muutoin joustoa on enemmän, kuin Suomessa, mm. osa-aikatyö ja hjemmekontor olivat työpaikallani käytössä. Ylitöitä tehtiin melko paljon, kuten Suomessakin, mutta suurin osa niistä kotona. Ylityöt kasaantuivat tietyille tehtäville. Täsmällisyys oli tärkeää ja palavereita oli runsaasti.
Kokemukseni mukaan, erinomainen työilmapiiri on tärkeää täällä, ja töitä onkin mukava tehdä. Fiilis on monella tapaa rennompi. Kiire ei näy ulospäin, on oltava aikaa päivittää kuulumiset ja nauraa paljon, viihtyä. Olen tällä hetkellä kurssilla, joten norjalaista työkokemusta mulla on vasta puolelta vuodelta. Oikein positiivisen kuvan sain työelämästä. Välillä toki kaipasin suomalaisten kolleegoiden osaamista tukemaan omaani. Kaikilta osin osaaminen ei ollut tottumallani suomalaisella tasolla tehtävissä, se oli ehkä se suurin yllätys työelämässä täällä. Asioita on tapana hoitaa tehokkaasti, suomalaisen tarkkuuden sijaan. Hommat viedään maaliin ja siinä sivussa viihdytään. Yksityiskohdista ei välttämättä kanneta suurta huolta, kaikki hoituu, kun kerran niin on päätetty... Välillä oli vaikea hahmottaa, kuka on vastuussa mistäkin asiasta, suomessahan vastuualueet on määritelty melko tarkasti työpaikoilla. Kun tähän rentoon asenteeseen ensin tottuu, siitä alkaa todellakin nauttimaan. Työskentely täällä on aidosti aika kivaa!
Suomalaiseen ei kyllä Oslossa helposti törmää. Olen kuullut suomenkieltä kerran bussissa ja kerran eläinkaupassa. Suomalaisiin tutustuu parhaiten vaikkapa Suomi-Seura Oslon kautta, tai heidän blogiensa kautta. Norjassa asuu vakinaisesti reilu kuusi tuhatta suomalaista, joista varmaankin suurin osa pohjoisemmassa tai öljyrannikolla? Mulle on ollut helppoa tutustua norjalaisiin, luonnollisesti töissä/koulussa/harrastuksissa tapaa kivoja tyyppejä joista haluaa tietää vähän enemmän. En ole kokenut, että norjalainen ei päästäisi helposti lähelleen, niinhän usein sanotaan. Olen saanut kavereita, joiden kanssa juttelen yhtä syvällisiä, kuin suomalaistenkin kamujen kanssa. Oslolaiset ovat kiinnostuneita Helsingistä ja kyselevät paljon ylipäätään Suomesta. Tosi mielelläni kerron hienosta maastamme täällä. Usein vastassa on yllättynyt ilme, juttukaverilla on ollut täysin toisenlainen käsitys Suomesta. Olen usein se ensimmäinen suomalainen, kenet he ovat koskaan tavanneet.
Kielikurssit on olleet mulle elintärkeitä, koska haluan oppia hyvän norjankielen. Norjan alkeet otin hanskaan Arbiksen kurssilla Helsingissä ja syventävämmin olen opiskellut kieltä Folkeuniversitetissa Oslossa. Kieltä oppii vain puhumalla, joten turha ujostelu pois. Olen oppinut nopeasti kieltä, varmaankin, koska päätin jo ennen muuttoa, että puhun täällä vain norjaa. En englantia, vaikka jännittäisi. Osloa puhutaan nopeasti ja ikävä kyllä usein jos pyydät toistamaan lauseen, saat suoran kopion ensimmäisestä nopeasta versiosta. Murteita on joskus tosi hankala ymmärtää. Kirjoitetusta norjasta ymmärrän jo oikeastaan kaiken ja kirjoitan itsekin jo suht hyvää norjaa. Puhetaito kehittyy koko ajan. Olen työskennellyt täällä norjankielellä ja käyn parhaillaan norjankielistä kirjanpidon kurssia, joten ei tämä kovin vaikea kieli ole, jos asenne on kohdillaan! Mulla on pohjalla kangistunut kouluruotsi vuodelta kivi ja keppi. Puhumme kotona paljon norjaa miehen kanssa, se on hauskaa, saa kokeilla uusia ilmaisuja ja sanoja ja epäonnistua rauhassa.
Asuntokuplaa lukuunottamatta, ei kovin pahalta. Norsklønn kattaa kulut hyvin ja säästöönkin jää rahaa. Kalleutta liioitellaan. Lomamatkalaiselle maa on kallis, hotellit ja ravintolat ovat superkalliita suomalaisittain. Normiarki tulee mielestäni palkkaan suhteutettuna halvemmaksi, kuin Suomessa.
Norjalaiset voisivat oppia ehkä tarkkuutta ja suomalaiset taas rentoutta. Kaipaan jotain balanssia näiden ääripäiden välistä. Olisi ihanaa, jos suomalaiset oppisivat arvostamaan Suomea enemmän, jättämällä ne valitusvirret vähemmälle. Ne virret kuuluu kauas ja kovaa, eivätkä vastaa todellisuutta. Senhän me kaikki tiedämme. Niin paljon helpompaa olisi ulkosuomalaisenkin arki, jos ei jatkuvasti olisi korjailemassa tabloid-lehtien uutisointia kotimaastaan ;) Ironia on hankala laji, ja ainakaan täällä Norjassa se ei aukea, ei sitten millään.
Ollaan ajettu läpi maan tuonne länsirannikolle ja reissattu Oslosta sadan kilsan säteellä pienemmillä paikkakunnilla. Käyty myös Lillehammerin lähistöllä hiihtelemässä. Mä kahlaan vielä Osloa läpi, pidän niin paljon tästä kaupungista. Ensi kesänä matkataan pohjois-Norjaan, sitä odotan innolla. Norjassa on niin kaunista, etten pysty nimeämään suosikkipaikkoja. Upeaa luontoa, aivan käsittämättömän upeaa.
Ei. Olen yksi heistä. Oslossa n. 30% asukkaista on maahanmuuttajia, Helsingissä n. 11%. Alussa huomioin, että tämä todellakin ON monikulttuurinen kaupunki, enää en kiinnitä asiaan sitten niin mitään huomiota. Ollut mukavaa oppia uusia asioita niin monen eri maan kulttuurista, mielelläni juttelen toisten mamujen kanssa. Suurin osa maahanmuutosta täällä on työperäistä ja muuttajat haluavat sopeutua paikalliseen kulttuuriin. Oma lukunsa on lukuisat kerjäläiset, ja rikokset, jotka liittyvät heidän rahattomana-Oslossa-elämään. Täällä ei anneta minkäänlaista sosiaaliturvaa EUsta tulleille, jotka eivät ole työskennelleet maassa ja lehtihaastatteluiden mukaan, tämä asia on tullut monelle esim. Romaniasta tulleelle yllätyksenä. Suomessahan saa majoitus- ja ruoka-apua, joten samanlaista tarvetta rikoksiin ei ole. Norja on tyly maa kulkureilleen.
Helppoa, jos osaa kieltä, tai ei ole liian vaativa tehtävän suhteen. Suomalaisiin suhtaudutaan hyvin. Toki työllistyminen riippuu täälläkin omasta osaamisesta, joten en halua yleistää. Itse sain ekan paikan, jota hain, onneksi. Olen lukenyt paljonkin tarinoita, että töitä ei ole löytynytkään, vaikka niin on Osloon tullessa olettanut. Moni natiivi Oslolainen yli 50-vuotias nainen on sanonut mulle, että heidän ikäisiään ei palkata mielellään. Monet maahanmuuttaneet työskentelevät määräaikaisina ja huonommalla palkalla, kuin paikalliset kolleegansa. Mä haluan ammattisanaston nyt niin hyvin hanskaan, että olen varmasti samalla viivalla norjalaisen hakijan kanssa. Oma alani vaatii hyvän kielitaidon.
Oslo sopii aivan kaikille, kaupunki on monipuolinen. Kulttuuria, urheilua ja kaunista maisemaa pullollaan. Kulttuurierot eivät ole suuria, kotiutuminen on suomalaiselle helppoa.
Onnellista arkea, kuten tähänkin asti. Suunnitelmat jalostuvat tässä matkan varrella, annamme elämän yllättää ja nautimme tästä päivästä täällä. Parin vuoden päästä olen viisaampi konkreettisten suunnitelmien suhteen, kun kokemusta täällä asumisesta on kertynyt enemmän ja urakuviot selkiytyneet meillä molemmilla. Uskon, että jäämme tänne pitkäksi aikaa.
Kaipaan Suomesta sukua ja ystäviä, saunaa, turvallisuutta, siisteyttä ja puhtautta, leffateattereita, uimahalleja, Helsinkiä, Karjalaa, hiljaisuutta, samanhenkisyyttä, hyvää olutta, edullisia ruokapaikkoja, hyviä pyöräteitä, kotimaisia bändejä, kirpputoreja, ruokakauppojen valikoimaa, etenkin rahkaa, ruisleipää ja suklaata, kotimaista joulua ja juhannusta, erinomaista terveydenhuoltoa, osaamista, sääntöjä, talousuutisia joissa käsitellään muutakin kuin öljyä tai lohta, kylppäreitä joiden vesieriste on kunnossa eikä pistorasioita tarvitse jännittää... en nyt viitsi jatkaa listaa, ettei tule koti-ikävä :)
Toivoisin, että nyt ihan jokainen suomalainen lopettaisi itsensä ja maansa dissaamisen, jos sattuu sellaista harrastamaan. Hyviä ollaan ja hyvin pärjätään!

Tulipa pitkä vastaus, ja paljon jäi vielä kertomattakin. Jään odottamaan teidän toisten blogaajien vastauksia! Tarkistan kirjoitusvirheet joku toinen päivä, nyt on ulkoilun aika.

Mukavaa viikonloppua kaikille, Riktig god helg, alle sammen! Ja hei, ihanaa ja valoisaa kevättä, se on nimittäin maaliskuu, jota eletään! Wo-hoo!