Nordmarkaa tutuksi, ja Suomi-Seura Osloakin!

Me ollaan nautittu hiihtokeleistä. Vihdoinkin, pysyvä lumipeite!

Ennen kuin pääsen vauhtiin varsinaisessa hiihtojuttujen perkauksessa, haluan ilmaista ärtymykseni omaan osaamattomuuteeni tuon Applen tuotteen kanssa. Onnistuin nimittäin Blogger-sovellusta kokeillessani poistamaan kaksi päivitystäni täältä! Ja en todellakaan jaksa kirjoittaa kumpaakaan niistä uudestaan. Tästä tuleekin mieleeni toinen lähiaikojen loistosuoritukseni iPhonella, sillä kertaa FB:ssa. Siinä siivoillessani kuva-albumeja, tulin julkaisseeksi rapiat kymmenen omaa kuvaani uutisvirrassa. Yksitellen. Nolousaste tapahtuneelle noin 9/10. No kohtahan tähän jo tottuukin.

Hmm. Sitten viimeisen, ei-kadonneen postaukseni jälkeen, on Oslo aloittanut hiihtokauden. Meillä se näkyy siten, että mies hiihtää töihin. Oikeasti. Ja ei ole ainoa mies tässä kaupungissa, joka sitä tekee. 

Mä olen käynyt nyt kahtena viikonloppuna hiihtelemässä, viime viikonloppuna olimme Valterin kanssa kaksistaan turilla ihan tuolla jokaisen Oslolaisen perusmatkalla, Sognsvannilta Ullevålseteriin, vajaa kuusi kilsaa siivu. Ladulla oli porukkaa, osaksi juurikin syystä, että perheet ja koirien kanssa urheilevat suosivat aloituspaikkana Sognsvannia, koska siellä on, (metroaseman lisäksi siis), superiso parkkialue. Laduille on helppo lähteä ihan taaperoittenkin kanssa, ja näköjään myös suositeltavaa. Veikkaisin, että nuorimmat "hiihtäjät" oli korkeintaan kolmatta kauttaan liikkeellä. Tarkoitan elämässä ylipäätään. Uskomaton näky, ja suloinen, tietysti.

Eilen osallistuimme Suomi-Seura Oslon retkelle. Pääsimme hiihtämään rauhallisilla laduilla, sekä osittain laduttomillakin pätkillä hiljaisessa metsässä. Aivan ihana reissu, ja mukavaa seuraa.

Tässä meidän porukka, Kerttu, minä, Valter, Jouni, Mirja, Satu ja Hanna. Tämä kuva on seuran FB-sivuilta napattu.

Valitsimme reitiksi 18 kilsan pätkän, aloittaen metroasemalta Frognerseteristä, eli metrolinja yhden päättäriltä, Holmenkollenin yläpuolelta. Mä en vaan voi ylistää tarpeeksi tätä Oslolaista joukkoliikennettä. Varmasti ainoa kaupunki, jossa metrovaunu näyttää hiihtohissiltä. 

Turin aluksi suksimme ihania alamäkiä lasketellen kohti DNT:n palveltua hyttaa, Kopperhaughyttaa. Ensimmäisten mäkien jälkeen bongasin helponnäköisen pikkurinteen, jonne haluan kokeilemaan laskettelusuksia joku viikonloppu! Oslossa on ainakin pari pikkumäkeä lähellä keskustaa, tai kaksi olen nyt bongannut ohikulkiessani.

Alamäet oli välillä melkoisia, ja yhteenlaskettu pyllähdysmäärämme olikin 11 kertaa. Saimme hyvät naurut, jos jotain positiivista noista lumikontakteista kaivelee. Vastapallona tietysti myös ylämäissä riitti iloa. Lunta oli paljon ja reitti todella kaunis!

Mukavaa oli myös huomata, että jos usko omaan suoritukseen on koetuksella mäkisellä reitillä, niin apu on lähellä. Sporttijumalanpalvelus. Jossain täällä keskellä metsää. Kyllä, nauroin kaksin kerroin. Toiset eivät kiinnittäneet asiaan huomiota, tottuneet kait kauemmin asuneina jo näihin "Only in Norway" -tyyppisiin juttuihin.

Oli ihanaa saapua taukopaikalle, hyttanille! Kopperhaughyttan tupa oli täynnänsä hiihtoretkestään nauttivia norjalaisia. Mekin nautimme tunnin verran jutusta ja ihanista leivonnaisista.

(Tämä kuva on Suomi-Seura Oslon FB-sivuilta)

Täältä lähdimme enemmänkin ylämäkistä matkaamme luonnonrauhasta ja tyhjistä laduista nauttien kohti Ullevålseteriä. Pydähdyimme siellä vain pikkutauolle, sen verran hyvin oli tankattu edellisellä stopilla. 

Jatkoimme iloisina reippailijoina retkeämme kohti päätepistettä, Sognsvannia, josta kotiin luonnollisesti metrolla, tällä kertaa metrolinja kutosella. Sognsvann on upea paikka myös kesäisin, siellä on raikas uimalampi, upeat lenkki/fillarimaastot ja grillipaikat. 

Kotikadulla Majorstuenilla. Nassut vehnäsellä kohti kaalilaatikkoapajia ja lämmintä takkaa.

Jaahas, ulko-ovi kolahti. Sieltä mies palailee tämän päivän henkilökohtaiselta hiihtoturiltaan. Luonnollisesti pidemmältä ja nopeammalta. Aika aloittaa sushinvalmistus. 

Nautitaas talvesta, kovasti peukutan, että Suomeenkin pian sataisi tasainen lumipeite! 

Ja iso kiitos kaikille kivasta retkestä!

Skiforeningenin latukartat!