Uusi vuosi, vanhat kujeet. Kiitos.

Pieni pyyntö ensi vuodelle, olkoon se edellistä seesteisempi! Ja sisältäköön reippaasti rauhallista arkea.

Toiveen esitin bongatessani jouluviikolla vuoden viimeisen neliapilan, tuossa keskellä! Ja jos se onkin ketunleipä, en halua tietää.

Uskomatonta, miten aikakäsitys muuttuu tapahtumista riippuen. Joku vuosi on tuntunut juurikin kalenterivuodelta siihen luonnollisesti sopivine tapahtumineen, toinen taas sekavalta nipulta lyhyitä ja pitkiä projekteja, tapahtumia ja tunteita, jotka eivät istu niin millään johonkin tiettyyn kohtaan janaa.

Viime vuonna perheessämme koettiin ilon lisäksi suurta surua ja lisäksi isoja muutoksia. Tuntui joka kuukausi, että eläisin henkisesti vielä muutamaa edellistä, joutuen samalla suunnittelemaan ja valmistautumaan seuraaviin. Vasta loppuvuodesta sain ajatuksissani menneet asiat paikoilleen ja pystyin elämään käsillä olevaa hetkeä. Selkäsärky palasi kummittelemaan vuosien takaa ja uskon sen olleen merkki väsymyksestä, joka kyti jatkuvasti pinnan alla pulpahtaakseen sopivalla hetkellä iholle. Itse asiassa saimme saman riesan peräjälkeen miehen kanssa, mutta nyt näyttää jo hyvältä, treenejä ajatellen.

Olen tosi tyytyväinen, että kaiken kaaoksenkin keskellä nostin entisestään stressitasoani satsaamalla myös norjankielen ja paikallisen kulttuurin opiskelemiseen. Jos olisin jättänyt sen pelkästään Osloon, niin ei olis kyllä hyvä heilunut. Viimeeksi kuluneista parista vuodesta paras opetus on, että silloin, kun ei voi tehdä mukavia asioita, voi aina tehdä hyödyllisiä. Eteenpäin vieviä. Aina. Mun tapauksessa ne oli urheilla enemmän ja opiskella uutta. Kerätä hyvää pankkiin ja tehdä nostoja myöhemmin.

Ekeberg joulunpyhinä

Vaikka joulu onkin lusittu, siitä muistuttaa tuo edelleenkin terhakas norjalainen tunturikuusi. Se se ei sitten vaan suostu pudottamaan edes neulastakaan, jotta raaskisin kantaa sen ulos. Tällä kertaa, "se kestää viikkoja", ei ollutkaan mainospuhetta. Neljäs viikko menossa. Itse jouluna nautimme karjalanpiirakoiden lisäksi joulurauhasta, koko porukka oli kunnon levon ja syksyisessä metsässä kulkemisen tarpeessa.

...ja Tarmo uusien tossujen!

Julenisse toi Rukkaa jalkoihin!

  

Sain ennen joulua hyvän ajatuksen koota kuvakirjan vanhemmilleni lahjaksi arjestamme Norjassa. Piti kuulkaas oikein ihastella itsekin, miten mulla näin kivasti välähti. Mä käytin photobox.comia ja pyysin toimittamaan lahjan suoraan saajalle DHL:n kautta, lahjakansissa. Sain päivässä aikaiseksi peräti 36 sivua kuvia ja pikku tarinoita. Uskon, että pienempiä kuvaylläreitä putoilee postiluukuista tänäkin vuonna ympäri Suomea ;) 

Uudenvuodenlupausta en tälläkään kertaa tehnyt, mutta päätin jälleen kalenteroida arkeni. Uskon, että sillä saa seesteisyyttä. Sillä, että täyttää arkeaan hyvällä ja hyödyllisellä, etukäteen viikkoja suunnitellen. Kalenteroin vain mukavia ja eteenpäin vieviä asioita, kuten kielenopiskelua, sporttipäivät ja viikon "kulttuuriretken". Vietimme viime vuonna vielä marraskuuhun saakka "kulttuurisunnuntaita", jolle valitsimme joka viikko uuden kohteen, johon tutustuimme. Tähän haluan palata. Maanantaisin on hyvä katsoa viikon tapahtumat ja valita niistä yksi mieluisa loppuviikkoon. Sopivan taidepläjäyksen puuttuessa, meidän pesue lukee kulttuuriksi myös mäkihypyn tai fudismatsin ;) Perkaan elämyksen viikoittain blogiini.

Tiettyä seesteisyyttä ajatuksiin toi myös ensi kesän laittaminen nippuun, lomasuunnitelmamme on valmis. Meidän lomaamme tulee kuulumaan mm. reilu 5 000 kilometriä tien päällä, jos kaikki menee kuten suunnittelimme, ja miksipä ei menisi kun ajoissa suunnittelee. Ensi kesälle luvassa kunnon kuvablogi, sen lupaan! Ennen elokuun unelmalomaa nautimme kesäpäivistä pyöräillen ja tehden pikkutureja Oslosta käsin, niitä ei sentään suunnitella, vaan mennään säiden mukaan. Kohtahan se jo, kevät. Ihan kohta. Ja mä en ole tehnyt kuukausiin yhtään fillaritreeniä trainerillä.... apua. Taisin aikaisemmin mainita jostain pikkumatkasta, jonka ajattelin letkassa sitkutella tänä vuonna. Oliko se 190 kilsaa yhdeltä istumalta. Hmm, *kaivaa topatut trikoot ja klossikengät vaatekaapista*.

Mutta nyt, sitä lunta. Talvi, ole jo. Tässähän ehtis hiihtää satoja kilsoja, jos vaan annettais mahdollisuus. Miten ihanasti se valkoinen narskui tossun alla Hafjellillä. Sitä muistellessa.