Suomi-Seura Oslosta on lauantaiaamuna jälleen muutama innokas lähdössä pidemmälle hiihtoturille, mä jätän sen nyt väliin ja teen lauantaina kaupunkiseikkailun Tarmon kanssa. Toivon, että hyvää latua riittää hiihtäjille, kantakaupungissa tulee vettä sen verran tiuhaan että viimeisetkin loskat taitaa huuhtoutua tänään viemäriverkostoon. Kaupunkipuuhista Tarmo rakastaa eniten Trikk-ajelua ja Gamle Gravelund -hautausmaata tuolla meidän nurkilta lähtevän 19-linjan varrella, joten reittivalinta on helppo. Hassua, että se hauskin ulkoilupaikka on tosiaan hautausmaa, mutta näin se rassu on Osloon tutustunut, sieltä aloitettiin ja tutut hajut vetää puoleensa. En edes viitsi pidemmälle ajatella, mikä siellä niin kivalle tuoksuu. Koiria siellä ainakin on kuin Vilkkilässä kissoja. Oslon erikoisuuksia tämäkin.
Lauantaina ja sunnuntaina on avointen ovien päivä OperaKvarteretin työmaalla, tällä kertaa esitellään yhden terassitalon yläkerrosten huoneistoja ja utsiktia yli Oslofjordenin, vuonon. Mä olen työskennellyt Suomessa rakennuttamisen parissa ja aionkin käydä tsekkaa tämän Oslolaisen arkkitehtuurihelmen sunnuntaina. Ovet ovat avoinna molempina päivinä kl 12-14.
Tutustu hankkeeseen www.operakvarteret.no/, saat kuvan, miten suuri ja erikoinen se on. Todellista kaupunkiasumisen luksusta ja avokonttoriin suljetun toimistorotan päiväunta! Tässä tammikuinen kuva hankkeen kotisivuilta. Kohde, johon tutustun, on tuo valkoinen oikealla:
Kohteen sijainti on mitä parhain, Oopperatalon vieressä ydinkeskustassa, vuonon rannalla. Tästä kohteesta tulee Oslon uudet kasvot. Olen kirjoittanut kohteesta vähäsen myös Oopperatalo -postaukseeni, sieltä löytyy myös videopätkä työmaalta.
Itse en pidä tätä nykyarkkitehtuuria ja hankkeen kokoa millään muotoa uhkana vanhalle arkkitehtuurille, vaikka luonnollisesti vastakkaisiakin ajatuksia kohteen rakentaminen on täällä herättänyt. Kohde tuo mukavaa kontrastia ja nykyaikaista kaupunkimaisemaa Oslolle. Mielestäni kaupungissa on parasta juurikin eri aikakausien kerrostumat, ne antavat oman tarinansa kaupungille. Tarinan joka kutsuu ottamaan selvää, kuka minkäkin alueen on rakennuttanut ja mitä toimintoja kohteessa on valmistuessaan ollut. Miten ihmiset ovat asuneet eri aikoina ja minkälaisia palveluita lähikorttelit ovat asukkailleen tarjonneet. Mielestäni on luontevaa, että meistä jää arkkitehtuurinen jälkemme tuleville polville. Ei kaupungin keskustan tulisi olla paikalleen jämähtänyt liikekeskus, johon piipahdetaan lähiöistä hengailemaan, vaan ajassaan elävä, virikkeitä tarjoava ja kiinnostava paikka myös asua. On mahtavaa saada seurata projektin etenemistä, uskon, että koko alueesta tulee upea. Nythän keskeneräinen infra tekee alueesta hieman suttuisen näköisen.
Vihdoinkin perjantai!
Siinä olisi viikonlopun sutinat, mutta tälle päivälle pitäisi vielä jotain kivaa kekata, ettei tule "Hjemme alene" -fiilistä ja surua puseroon.
Ajattelin pistäytyä uudemman kerran Bislet Badenissa. Jos uisin tunnin pätkän ja sen perään keräisin Oslolaisten kummastelevat katseet saunomisella. Mä olin nimittäin saunassa ainoa pysyvä elementti, kiukaan lisäksi, viime reissulla. Sen verran vilkkaasti ovi kävi, että hyvä ettei löyly karannut. Kyllä, kerroin ihmettelijöille olevani Suomesta. Meitä oli yhteensä 6 kutsuttua tutustujaa sillä kertaa, teimme kuntopiirin ja treenasimme Pilatesta, päälle uimme ja rentouduimme saunassa. Käynti oli ilmainen ja halukkaita oli useita, onnistuin saamaan tuurilla paikan ryhmässä. Pidin niin paljon paikasta, että ostan tänään 10-kerran uintisarjalipun. Itse kuntokeskuksen jäsenyyttä en tarvitse, meillähän on punttisali kotona. Uintisarjalipulle tulee luonnollisesti hyvä norjalainen hinta, 1 100 NOK, mutta on se kyllä sen arvoista. Tämä olkoon mun pieni luksushetki viikoittain.
Illalla menen kuulemaan upean suomalaisen nykysäveltäjän, Kaija Saariahon oopperan L'Amour De Loin. Sanoin kuulemaan, syystä että tämä esitys on erikoinen. Esityksessä on laulajien lisäksi luonnollisesti orkesteri, mutta näyttämön valtaakin ihmisten sijaan Elmgreen & Dragset taitelijaduon animaatiofilmi!
Teos esitetään Oslossa vain kahteen kertaan, tänään ja sunnuntaina. Lippuja oli vielä muutama jäljellä. Ensiesitys yhteisteoksella oli Bergenissä 2008, teos on Bergen Nasjonale Operan ja Festspillenen tuotantoa, Operaorkestret ja Det Norske Solistkor ovat teoksen musiikin takana. Jeg gleder meg til dette! Olen tosi iloinen bongauksestani, en ole saanut aikaisemmin nauttia livenä Saariahon teoksista. Suomessa missasin mahdollisuudet loppuunmyytyjen näytösten vuoksi.
Teoksen kantaesitys maailmanlaajuisesti oli vuonna 2000 Salzburgin musiikkijuhlilla. Suomeksi Oooperan nimi on Kaukainen rakkaus. Animaatioelokuva käsitteleekin nettideittailua ja kysyy, voiko rakastaa ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut.
Tässä yhteisteoksen traileri
Tässä kiva artikkeli itse säveltäjästä Suomen Kuvalehdessä.
Lisään näin jälkikäteen pikkupätkän itse esityksestä (ja tämähän on toki kiellettyä, beklager...). Aivan upea teos. Toivon että teos viedään vielä Suomeenkin.
Ha en riktig god helg, alle sammen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti