Viime viikko laahustettiin Suomen kurjaa Olympiamenestystä voivotellen. Tänään olemme saaneet nauraa helpottuneina mm. amerikkalaisten lehtien Suomi-artikkeleille. Tässä pätkä mainiota tekstiä tämän päivän The Wall Street Journalista:
Olympics 2014: Finnish Athletes are the Gremlins of the Sochi Games
Finland Has Taken on the Role of Spoiler at the Winter Olympics
Fear the Finns! The Finns, who have just four medals, one of them gold, have spread their
pain around the top of the medal table. Not only did the Finns knock off Russia in hockey Wednesday, giving themselves a chance for yet another hockey medal, Sami Jauhojärvi literally knocked over German cross-country skier Tim Tscharnke with 300 meters to go in the men's team sprint. In other words, heading into the final weekend, beware the ilonpilaaja—the Finnish spoiler.
—Matthew Futterman
Prkl, karhu on kaadettu!
Suomi-Venäjä -pelin ekat erät seurasin koulussa livenä mukavasti juurikin venäläisen, Vladimirin, kanssa. Ilokseni Vladimir valisti luokkaa intoilemalla, että no nyt tulee aitoa jääkiekkoa, Suomi on kova lätkämaa. Onnekseni koulu päättyi ajoissa ja ehdin erätauon aikana siirtymään yhdistelmällä juoksu-bussi-juoksu kotikatsomoon Bislettiin. Olipa mahtava peli, kertakaikkiaan. En yhtään kyseenalaista jälkipuintia ulkomaan lehdissä, oli se vaan niin upeaa taistelua Suomen Leijonilta. Huomenna vastassa on Ruotsi. Vaikka voittoa tahdonkin, olen jo nyt niin tyytyväinen suomalaisten suoritukseen, ettei mieli pahoitu, jos Ruotti ei taipuisikaan. Mutta taipuuhan se, ikke sant.
Ja mitä tähän sanoo norjalainen?
Luin lätkäpelin uutisointia, sekä artikkeleiden kommentointeja. Kommentithan on usein sitä mehukkainta antia. Muutamat toimittajista olivat veikanneet Norjan yltävän mitalitaistoon. Näiden artikkeleiden kommentoijat olivat sentään sen verran järjissään, että olivat tikahtua nauruun. Tässä "Maailmanmestareiden" maassa usko omaan suoritukseen on kohdillaan, asiassa, kuin asiassa ;)
Kunnollista faktaa Suomalaisesta lätkästä ei suuremmin kansalle levitetä, mutta kyllä sekaan mahtui muutama asiallinenkin artikkeli. Yleisesti ottaen, Suomen peliä ihmeteltiin vähän huuli pyöreänä. Ylistystä satoi, etenkin jääkiekkoa ymmärtäviltä. Ruotsalaisia lehtiä täällä seurataan tiiviisti ja niissähän Suomea on hehkutettu mukavasti. Norjalaisessa mediassa Leijona kulkee nimellä Løven.
Koulussa juteltiin paljonkin lätkästä. Norjalaiset luokkakaverini ylpeilivät yhdellä NHL-pelaajallaan ja jäähallilla, joka löytyy (jostain) keskustan läheltä. Itse en ole maassa vielä jäähalliin törmännyt. Selvitin webistä, että Norjassa on yhteensä 45 jäähallia. Juu-u, usko pois vaan. Ei mulla ihan pokka pitänyt, kun kerroin että nyt puhutaan yhdestä meidän suomalaisten kansallislajista. Ainoastaan Sotsjissa niitä NHL-pelaajia on about 16. Ja niitä halleja sitten, noh, niitä meiltä löytyy about 245. Tuli melko hiljaista. Aina saa olla keulimassa, mutta niin se vaan on, Suomi on hieno maa. Usko pois tämäkin, jos yhtään epäilet.
Muutamat kommentoijat ehdottivatkin uusien hallien rakentamista, jotta lapset ja yleisö löytäisivät lajin. Tätä vähän epäiltiin, "Eivät lapset kuitenkaan sinne halliin mahdu pelaamaan, on saatava lapset ja nuoret pelaamaan ulkona!", "Mitä sitten, jos saadaankin huippupelaajia syntymään, ei näillä NHL:ään siirtyvillä näytä isoine palkkoineen olevan motivaatiota maajoukkuepeleihin". Ihan huumorilla sai lukea näin suomalaisnäkökulmasta. Meillehän se, että liikuntapaikka on lähietäisyydellä, on itsestäänselvyys. Lätkäkulttuuri syntyy luontevasti pikkupoikien ja tyttöjen unelmista. Lasten ihaillessa upeiden pelaajiemme menestystä maailmalla saa joulupukin tuomat luistimet kyytiä kotihallilla. Ja äidit ja isät taputtaa kentän laidalla.
Kirjoittelen tätä samaan aikaan, kun jaetaan kultamitalit miehille ja hopeamitalit naisille parisprintistä.
Vähän harmittelin, että katsomme mitalien jakoa täällä, mutta iloksemme Norjan YLE, NRK, satsasi lähetykseen mitaliseremoniasta näyttämällä alkuun katkelmat miesten matkan suomalaisesta selostuksesta, norjalaisin tekstein. Valitettavasti tämä selostus oli maltillisempi, kuin alla oleva Jarmo Lehtisen läkähdyttävä näyte suomalaisesta ilosta, mutta eiköhän asia tullut selväksi. Olemme iloisia mitalista ja iloisia, että suomalainen hiihto on jälleen huipulla. Paikalla, jonne se kuuluu. Samoin kirjoitti päivän lehdessä myös yksi toimittajista, iloitsi, kun näin mahtava hiihtomaa menestyy jälleen ja onnitteli Suomea lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti