Hjemme alene

Home alone. Miehen työmatkaviikko ja mitähän sitä keksis -fiilis. Onneksi Oslo tarjoaa paljon ihmeteltävää uudelle asukkaalleen, lähinnä eteen tulee vaikeus valita urheilun ja kulttuurin väliltä. Mukava ongelma sinällään, synes jeg.

Suomi-Seura Oslosta on lauantaiaamuna jälleen muutama innokas lähdössä pidemmälle hiihtoturille, mä jätän sen nyt väliin ja teen lauantaina kaupunkiseikkailun Tarmon kanssa. Toivon, että hyvää latua riittää hiihtäjille, kantakaupungissa tulee vettä sen verran tiuhaan että viimeisetkin loskat taitaa huuhtoutua tänään viemäriverkostoon. Kaupunkipuuhista Tarmo rakastaa eniten Trikk-ajelua ja Gamle Gravelund -hautausmaata tuolla meidän nurkilta lähtevän 19-linjan varrella, joten reittivalinta on helppo. Hassua, että se hauskin ulkoilupaikka on tosiaan hautausmaa, mutta näin se rassu on Osloon tutustunut, sieltä aloitettiin ja tutut hajut vetää puoleensa. En edes viitsi pidemmälle ajatella, mikä siellä niin kivalle tuoksuu. Koiria siellä ainakin on kuin Vilkkilässä kissoja. Oslon erikoisuuksia tämäkin.

Lauantaina ja sunnuntaina on avointen ovien päivä OperaKvarteretin työmaalla, tällä kertaa esitellään yhden terassitalon yläkerrosten huoneistoja ja utsiktia yli Oslofjordenin, vuonon. Mä olen työskennellyt Suomessa rakennuttamisen parissa ja aionkin käydä tsekkaa tämän Oslolaisen arkkitehtuurihelmen sunnuntaina. Ovet ovat avoinna molempina päivinä kl 12-14.

Tutustu hankkeeseen www.operakvarteret.no/, saat kuvan, miten suuri ja erikoinen se on. Todellista kaupunkiasumisen luksusta ja avokonttoriin suljetun toimistorotan päiväunta! Tässä tammikuinen kuva hankkeen kotisivuilta. Kohde, johon tutustun, on tuo valkoinen oikealla:

OperKvarteret on Norjan suurin kaupunkimainen kiinteistökehityshanke ja nyt esiteltävät asunnot sijaitsevat toisessa niistä peräti kahdesta rakennuksesta, jotka on nimetty kilpailemaan kansainväliseen Mipim Awards 2014 - kilpailuun! Itse palkintojenjakotilaisuus on 11. - 14.3. Cannesissa. Kiinteistökehityksen Oscarit kyseessä.

Kohteen sijainti on mitä parhain, Oopperatalon vieressä ydinkeskustassa, vuonon rannalla. Tästä kohteesta tulee Oslon uudet kasvot. Olen kirjoittanut kohteesta vähäsen myös Oopperatalo -postaukseeni, sieltä löytyy myös videopätkä työmaalta.

Itse en pidä tätä nykyarkkitehtuuria ja hankkeen kokoa millään muotoa uhkana vanhalle arkkitehtuurille, vaikka luonnollisesti vastakkaisiakin ajatuksia kohteen rakentaminen on täällä herättänyt. Kohde tuo mukavaa kontrastia ja nykyaikaista kaupunkimaisemaa Oslolle. Mielestäni kaupungissa on parasta juurikin eri aikakausien kerrostumat, ne antavat oman tarinansa kaupungille. Tarinan joka kutsuu ottamaan selvää, kuka minkäkin alueen on rakennuttanut ja mitä toimintoja kohteessa on valmistuessaan ollut. Miten ihmiset ovat asuneet eri aikoina ja minkälaisia palveluita lähikorttelit ovat asukkailleen tarjonneet. Mielestäni on luontevaa, että meistä jää arkkitehtuurinen jälkemme tuleville polville. Ei kaupungin keskustan tulisi olla paikalleen jämähtänyt liikekeskus, johon piipahdetaan lähiöistä hengailemaan, vaan ajassaan elävä, virikkeitä tarjoava ja kiinnostava paikka myös asua. On mahtavaa saada seurata projektin etenemistä, uskon, että koko alueesta tulee upea. Nythän keskeneräinen infra tekee alueesta hieman suttuisen näköisen.

Vihdoinkin perjantai!

Siinä olisi viikonlopun sutinat, mutta tälle päivälle pitäisi vielä jotain kivaa kekata, ettei tule "Hjemme alene" -fiilistä ja surua puseroon.

Ajattelin pistäytyä uudemman kerran Bislet Badenissa. Jos uisin tunnin pätkän ja sen perään keräisin Oslolaisten kummastelevat katseet saunomisella. Mä olin nimittäin saunassa ainoa pysyvä elementti, kiukaan lisäksi, viime reissulla. Sen verran vilkkaasti ovi kävi, että hyvä ettei löyly karannut. Kyllä, kerroin ihmettelijöille olevani Suomesta. Meitä oli yhteensä 6 kutsuttua tutustujaa sillä kertaa, teimme kuntopiirin ja treenasimme Pilatesta, päälle uimme ja rentouduimme saunassa. Käynti oli ilmainen ja halukkaita oli useita, onnistuin saamaan tuurilla paikan ryhmässä. Pidin niin paljon paikasta, että ostan tänään 10-kerran uintisarjalipun. Itse kuntokeskuksen jäsenyyttä en tarvitse, meillähän on punttisali kotona. Uintisarjalipulle tulee luonnollisesti hyvä norjalainen hinta, 1 100 NOK, mutta on se kyllä sen arvoista. Tämä olkoon mun pieni luksushetki viikoittain.

Illalla menen kuulemaan upean suomalaisen nykysäveltäjän, Kaija Saariahon oopperan L'Amour De Loin. Sanoin kuulemaan, syystä että tämä esitys on erikoinen. Esityksessä on laulajien lisäksi luonnollisesti orkesteri, mutta näyttämön valtaakin ihmisten sijaan Elmgreen & Dragset taitelijaduon animaatiofilmi!

Teos esitetään Oslossa vain kahteen kertaan, tänään ja sunnuntaina. Lippuja oli vielä muutama jäljellä. Ensiesitys yhteisteoksella oli Bergenissä 2008, teos on Bergen Nasjonale Operan ja Festspillenen tuotantoa, Operaorkestret ja Det Norske Solistkor ovat teoksen musiikin takana. Jeg gleder meg til dette! Olen tosi iloinen bongauksestani, en ole saanut aikaisemmin nauttia livenä Saariahon teoksista. Suomessa missasin mahdollisuudet loppuunmyytyjen näytösten vuoksi.

Teoksen kantaesitys maailmanlaajuisesti oli vuonna 2000 Salzburgin musiikkijuhlilla. Suomeksi Oooperan nimi on Kaukainen rakkaus. Animaatioelokuva käsitteleekin nettideittailua ja kysyy, voiko rakastaa ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut.

Tässä yhteisteoksen traileri

Tässä kiva artikkeli itse säveltäjästä Suomen Kuvalehdessä.

Lisään näin jälkikäteen pikkupätkän itse esityksestä (ja tämähän on toki kiellettyä, beklager...). Aivan upea teos. Toivon että teos viedään vielä Suomeenkin.

Olemme yhdessä menossa kokemaan ylistetyn La Bohémen Oslolaisversion vähän myöhemmin tässä kuussa. Toivon, että sellosta löytyy myös kyseisenä iltana suomalaisvahvistus, Suomi-Seura Oslon hiihtoretkellä tutuksi tullut Hanna!

Ha en riktig god helg, alle sammen!

Lumesta veteen

Toissapäivänä katosi hanget. Kyllä on nopeaa. Ulkona kotikadulla näyttää nyt tältä

  

Ja sohvalla tältä

Kahdessa päivässä laskeuduttiin hiihtoparatiisista varpaidenkastelusäähän. Ja siitähän ei Tarmo tykkää. Iloinen aamunaama vaihtuu murjotukseen, kun on aika lähteä ulos. Mä olen kovin pahoillani, pupu.

Positiivisia asioita kaivellakseni, jääpähän aikaa kulttuurille, kun ei hanget vedä puoleensa viikonloppuisin. Tässä kuussa pääsemme nauttimaan korkeakulttuurista, ensin Kvelertakin tahdittamana ja kohta perään Oslon Oopperan. Niistä tuonnempana. 

Otsikon mukaisesti, siirryn lumesta veteen. Tänä iltana tutustun naapurikadun ihastuttavaan vanhaan kylpylään, Bislet Badeniin! Osoite on Pilestredet 60, kaupunginosa luonnollisesti Bislet. Löydät heidät myös FB:sta. Kyseessä ei ole pelkkä kylpylä/uimahalli, vaan erityisen viehättävä kuntokeskus upeilla laitteilla. Täällä on mahdollista nauttia vaikkapa joogasta 4 hengen pienryhmissä. Kylpylään otetaan vain pieni määrä jäseniä, jotta kaikille riittää hyvää tilaa nauttia liikunnasta. Voit ostaa myös pelkän uintikerran tai sarjakortin. Mä menen sinne kolmen tunnin tutustumiskäynnille, 6 muun kanssa. 

Kylpylärakennuksen kellarissa toimii suosituksia saanut pikkuravintola, Patio. Siellä häärää palkittu keittiömestari pizzan kimpussa, ja kuulema hyvää tulee. Kesällä rakennuksen edustalla on viihtyisä terassi.

Tässä muutama kuva miljööstä kylpylän kotisivuilta napattuna. Arvannette, mitä mä eniten odotan illalta. Vinkki viimeisessä kuvassa.

Bislet Bad on itseasiassa Norjan ensimmäinen uimahalli. Se oli valmistuessaan vuonna 1920 Kristianiaan, (Oslon nimi tuohon aikaan), yksi moderneimmista halleista pohjolassa. Monessakaan asunnossa ei tuohon aikaan ollut peseytymistiloja ja halli rakennettiinkin terveydellisistä syistä Kristianialaisten käyttöön, muutaman muun peseytymispaikan lisäksi. Arkkitehdit olivat Harald Aars ja Lorentz Harboe Ree, aikakausi on "Nordisk nybarokk og klassisme". 

Tältä näyttivät Bislett stadion ja sen vieressä sijaitseva Bislet bad 1920-luvulla

Oslossa, kuten ylipäätään Norjassa, ei ole kovin monta "kunnollista" uimahallia, ja se onkin osoittautunut Valterille haasteeksi. Hänenhän tulee treenata uintia läpi vuoden, triathlonissa uinnin tulee olla vahvaa. 

Sen sijaan näitä ihania pikkuisia altaita, joissa voi rentoutua, on vähän siellä täällä! Tässä muutama kohde, joihin aion ehdottomasti tutustua Bisletin jälkeen! Kerron sitten, missä "sauna" todellakin on sauna siinä mielessä, kun sillä finskille on merkitystä. Nämä kaikki ovat yksityisiä:

• Artesia Spa Grand Hotel, Karl Johans gate 27. Speksit: allas 12,5 m, sauna, Spa. Hinnat ma-to ennen klo 15 n. 250 NOK, muina aikoina n. 600 NOK. Avoinna ma-pe 7-21, la 8-20, su 8-18.
• Montebello Bad, Torjusbakken 19. Speksit: allas 17,5 m hulppealla näköalalla yli Oslofjordenin (vuonon), sauna, kuntosalilaitteita, Spa. Hinnat 200 NOK, kokeilukerta 100 NOK. Avoinna ma 8.30-20, ti ja to 9.30-21, ke 8.30-20, pe 8.30-19, la 10.30-17, su 14-17. Päivisin on usein vesijumppaa, tarkista ajankohdat webbisivuilta.
• Holmenkollen Park Hotel Rica, Kongeveien 26 (mäen vieressä). Speksit: allas 9 m, lisäksi jacuzzi! Sauna, treenikeskus, Spa. Hinnat 200 NOK, viiden kerran sarjakortti 550 NOK. Avoinna ma-su 7-22.30.

Tässä pari seurojen ylläpitämää uintipaikkaa: 

• Lambertseter Svømmeklubb, Lambertseter Bad, Glimmerveien 42. 25 metrin allas ja sauna, koko perheelle sopiva halli. Kaikille avoinna halli on viikonloppuisin, la 11-15.30 ja su 10-15.30. Hinnat aikuisille 80 NOK, opiskelijoille 60 NOK ja lapsille 40 NOK.
• Domus Athletica, Trimveien 4. Pääasiassa urheilua opiskelevien paikka, mutta avoinna muillekin. Allas 25 metriä, jossa onnistuu urheilullisempikin uintitekniikka. Sauna ja kuntoilulaitteita. 

Kaikki kunnalliset uimahallit löydät Bymiljøetaten Oslo -sivulta, mm. nämä

• Vestkantbadet, Sommerrogata 1. Vanhan ajan tunnelmaa henkivä 12,5 metrinen allas. Sauna. Vaikuttaa kivalta vanhanajan "mummouintipaikalta", joka sijaitsee aivan meidän lähellä. Aion testata myös tämän!
• Tøyenbadet, Helgesens gate 90. Suosittu, miehen entinen uintipaikka. Kuntouimareille, urheilullinen uinti ainakin iltaisin ja viikonloppuisin hankalahkoa ison suosion vuoksi. Täällä allas on 50 metriä.

Osa kunnan halleista antaa myös uimaopetusta. Oslossa altaat ovat trooppisen lämpimiä, kaikkein kuuminta menoa kunta tarjoaa Bøler badissa, jossa vesi on peräti 32 -asteista. 

Kesällä voi suunnata vuonon ja pikkujärvien lisäksi ihanaan Stadikan Oslolaiseen vastineeseen, kunnalliseen Frognerbadetiin! Kuva on paikan kotisivuilta

Niin, se miehen uintipaikka on NIH, Norges Idrettshøgskole. Valter ui siellä seuransa, Ryenin vuorolla. Korkeakoulu järjestää uimaopetusta pikkuisille vesipedoille sekä aikuisillekin, tutustu sivuihin. Opettajina on nykyiset ja entiset opiskelijat. 

Mutta nyt on aika pakata mun uintikamppeet. Tarmo auttaa, kuten aina. Flink gutt!

No mutta itse Mietaan Jussihan se siinä!

Viikonlopun VG, paikallinen Iltapulun & Hesarin sekoitus, tarjoili aukeamallisen verran hyvää Suomesta, Juho Iisakki Miedon haastattelun suoraan Kurikkalaisesta saunasta!

Itse haastattelussa jutellaan mm. hänen ajastaan kansanedustajana (2007-2011), ja mietteistä koskien treenaamista ja kilpaurheilua. Mietaa arvelee norjalaisten huippunaishiihtäjien yltävän tavoitteisiinsa, koska ovat maalaistalossa kasvaneita. Haastattelussa sivutaan myös dopingia, päihteitä ja Matti Nykäsen kohtaloa. Mietaa sanoo arvostavansa edelleen Mattia ihmisenä ja olleensa järkyttynyt Lahden 2001 doping-skandaalista, sekä surevansa erityisesti ison osan syyllisyydestä ottaneen Mika Myllylän kohtaloa.

Haastattelu on lämpimään ja ihailevaan sävyyn tehty, runsaalla huumorilla värittäen.

"Lämpö on niin intensiivistä, ettei hengittäminen ole enää mahdollista. Mutta Juha Mieto (64) - ehkäpä Olympia-historian katkerimpien tappioiden mies - heittää edelleen löylyä kiukaaseen." "Hetken päästä hän on yksin tulikuumassa saunassa. Huutonaurun ja raikuvan "perkeleen" siivittämänä mies hakkaa itseään märällä koivuvihdalla". "Muutaman minuutin kuluttua astuu tuo lähes kaksimetrinen jätti ulos. Hän höyryää. Nyt on peseytymisen aika. Hän kävelee valtavilla jaloillaan (kengännumero 51) avantoon. Hän repii aukon jääpeitteeseen ja pujahtaa sisään". "Uusi karjaisu. Sitten hän hymyilee parrassaan."  "Täällä Etelä-Pohjanmaan syvissä suomalaismetsissä on kohtalaisen paljon karhuja. Niiden on täytynyt häipyä kauemmas jo aikaa sitten."

 "Den evige Mietoer, Ikuinen Kakkonen"

Artikkelin lopuksi vielä listattuna Mietaan katkerat tappiot mitalijahdissa, sekä sivulla toki saavutetut mitalisijatkin.

Meidän Mietaamme...

...ja talvisen suomalaista tunnelmaa antavat kolmen karhun Retki-hikilaudat!

Nordmarkaa tutuksi, ja Suomi-Seura Osloakin!

Me ollaan nautittu hiihtokeleistä. Vihdoinkin, pysyvä lumipeite!

Ennen kuin pääsen vauhtiin varsinaisessa hiihtojuttujen perkauksessa, haluan ilmaista ärtymykseni omaan osaamattomuuteeni tuon Applen tuotteen kanssa. Onnistuin nimittäin Blogger-sovellusta kokeillessani poistamaan kaksi päivitystäni täältä! Ja en todellakaan jaksa kirjoittaa kumpaakaan niistä uudestaan. Tästä tuleekin mieleeni toinen lähiaikojen loistosuoritukseni iPhonella, sillä kertaa FB:ssa. Siinä siivoillessani kuva-albumeja, tulin julkaisseeksi rapiat kymmenen omaa kuvaani uutisvirrassa. Yksitellen. Nolousaste tapahtuneelle noin 9/10. No kohtahan tähän jo tottuukin.

Hmm. Sitten viimeisen, ei-kadonneen postaukseni jälkeen, on Oslo aloittanut hiihtokauden. Meillä se näkyy siten, että mies hiihtää töihin. Oikeasti. Ja ei ole ainoa mies tässä kaupungissa, joka sitä tekee. 

Mä olen käynyt nyt kahtena viikonloppuna hiihtelemässä, viime viikonloppuna olimme Valterin kanssa kaksistaan turilla ihan tuolla jokaisen Oslolaisen perusmatkalla, Sognsvannilta Ullevålseteriin, vajaa kuusi kilsaa siivu. Ladulla oli porukkaa, osaksi juurikin syystä, että perheet ja koirien kanssa urheilevat suosivat aloituspaikkana Sognsvannia, koska siellä on, (metroaseman lisäksi siis), superiso parkkialue. Laduille on helppo lähteä ihan taaperoittenkin kanssa, ja näköjään myös suositeltavaa. Veikkaisin, että nuorimmat "hiihtäjät" oli korkeintaan kolmatta kauttaan liikkeellä. Tarkoitan elämässä ylipäätään. Uskomaton näky, ja suloinen, tietysti.

Eilen osallistuimme Suomi-Seura Oslon retkelle. Pääsimme hiihtämään rauhallisilla laduilla, sekä osittain laduttomillakin pätkillä hiljaisessa metsässä. Aivan ihana reissu, ja mukavaa seuraa.

Tässä meidän porukka, Kerttu, minä, Valter, Jouni, Mirja, Satu ja Hanna. Tämä kuva on seuran FB-sivuilta napattu.

Valitsimme reitiksi 18 kilsan pätkän, aloittaen metroasemalta Frognerseteristä, eli metrolinja yhden päättäriltä, Holmenkollenin yläpuolelta. Mä en vaan voi ylistää tarpeeksi tätä Oslolaista joukkoliikennettä. Varmasti ainoa kaupunki, jossa metrovaunu näyttää hiihtohissiltä. 

Turin aluksi suksimme ihania alamäkiä lasketellen kohti DNT:n palveltua hyttaa, Kopperhaughyttaa. Ensimmäisten mäkien jälkeen bongasin helponnäköisen pikkurinteen, jonne haluan kokeilemaan laskettelusuksia joku viikonloppu! Oslossa on ainakin pari pikkumäkeä lähellä keskustaa, tai kaksi olen nyt bongannut ohikulkiessani.

Alamäet oli välillä melkoisia, ja yhteenlaskettu pyllähdysmäärämme olikin 11 kertaa. Saimme hyvät naurut, jos jotain positiivista noista lumikontakteista kaivelee. Vastapallona tietysti myös ylämäissä riitti iloa. Lunta oli paljon ja reitti todella kaunis!

Mukavaa oli myös huomata, että jos usko omaan suoritukseen on koetuksella mäkisellä reitillä, niin apu on lähellä. Sporttijumalanpalvelus. Jossain täällä keskellä metsää. Kyllä, nauroin kaksin kerroin. Toiset eivät kiinnittäneet asiaan huomiota, tottuneet kait kauemmin asuneina jo näihin "Only in Norway" -tyyppisiin juttuihin.

Oli ihanaa saapua taukopaikalle, hyttanille! Kopperhaughyttan tupa oli täynnänsä hiihtoretkestään nauttivia norjalaisia. Mekin nautimme tunnin verran jutusta ja ihanista leivonnaisista.

(Tämä kuva on Suomi-Seura Oslon FB-sivuilta)

Täältä lähdimme enemmänkin ylämäkistä matkaamme luonnonrauhasta ja tyhjistä laduista nauttien kohti Ullevålseteriä. Pydähdyimme siellä vain pikkutauolle, sen verran hyvin oli tankattu edellisellä stopilla. 

Jatkoimme iloisina reippailijoina retkeämme kohti päätepistettä, Sognsvannia, josta kotiin luonnollisesti metrolla, tällä kertaa metrolinja kutosella. Sognsvann on upea paikka myös kesäisin, siellä on raikas uimalampi, upeat lenkki/fillarimaastot ja grillipaikat. 

Kotikadulla Majorstuenilla. Nassut vehnäsellä kohti kaalilaatikkoapajia ja lämmintä takkaa.

Jaahas, ulko-ovi kolahti. Sieltä mies palailee tämän päivän henkilökohtaiselta hiihtoturiltaan. Luonnollisesti pidemmältä ja nopeammalta. Aika aloittaa sushinvalmistus. 

Nautitaas talvesta, kovasti peukutan, että Suomeenkin pian sataisi tasainen lumipeite! 

Ja iso kiitos kaikille kivasta retkestä!

Skiforeningenin latukartat!

Karavaanari, karavaa-nari!

Viikonlopun lumettomuus ja kivojen tapahtumien puute ajoi meidät Karavaanikauppaan.

Unelma liittymisestä tuohon teidentukkojen iloiseen joukkoon on lähellä toteutumistaan. Lause, jota en uskonut sanovani koskaan.

Olemme katselleet sivusta karavaanarielämää trireissuilla, sekä piipahtaneet harvakseltaan kaupoissa ja messuilla. Enemmän tai vähemmän naureskellen. Näköjään siedätys on tehnyt tehtävänsä, sillä tällä kertaa vaunut näyttäytyivät meille oivina kesäasuntoina renkailla. Ilman hihitystä. Vaunuakin parempi hankinta reissupeliksi olisi toki matkailuauto, mutta se ei nyt ole ajankohtaista, vähäisen käytön ja erityisesti pitkän hintansa puolesta. Vaunun saa suht edullisesti, jopa uudenkin, jos pitäytyy alle 7 metrisessä ja välttelee kalleimpia merkkejä. Pituuden lisäksi huomioon tulee ottaa tietysti paino, sitä saisi nykyisellä autollamme vedettynä olla maksimissaan rapiat 1 300 kg. Painorajan ylittyessä, tulisi ajaa seuraava kokoluokka ajokorttiin. Norjan haastavat tiet ja meidän kokemattomuus karavaanikuskeina rajoittavat osaltaan valintaa pienempään vaunuun, jolla harjoitella.

Meidän vaunumme
Jäämme pohtimaan mallia vielä, vakavan harkinnan alla on nelisen vaunua, joista valita. Mieluiten ostamme viime vuoden mallin, joka on hyvässä tarjouksessa. Myyjän mukaan ne kaikki katoavat vilauksessa maaliskuussa. Se pitää paikkansa. Kokemuksiimme pohjaten, kevättä kohden hinnat nousee ja uudenveroiset käytetyt pikkuvaunut ovat vähemmistössä. Puhumattakaan myymättömistä edellisen vuoden malleista.

Ellemme herää tästä karavaanaripsykoosista, niin tuleva vaunumme voisi olla vaikkapa tämä malli Adrialta (kuvat myynti-ilmoituksesta):

...ja se miehen ilme, kun ääneen mallasin hirvi- ja poroaiheisia sohvatyynyjä verhojen vaihdon lisäksi, sekä ihastelin hyvää kampaustilaa, joka on erotettu pikkukylppäristä...

Kesäisistä mietteistä takaisin tähän hetkeen
Osloon on alkanut muodostumaan kiva pikku lumipeite, kuten uutisten mukaan Helsinkiinkin. Sopivasti sähköpostiin kilahtikin kutsu Oslon Suomi-seuran vuotuiselle hiihtoretkelle, joka järjestetään lauantaina 25.1. Harkitsemme osallistumista. Pidän ajatusta suomen puhumisesta jonkun toisenkin, kuin Valterin kanssa, melkoisen mukavana. Lisäksi itse hiihtoreitti on hyvin valittu. Oslolaiseen tapaan reitti alkaa metroasemalta ja matkalla piipahdetaan DNT:n hyttanilla kahvilla, makkaraa, hillo-kuttujuustoleipää tai pullaa puraisemassa.

Tammikuun tapahtuma: Hiihtoretki sään salliessa

Kirjoittanut Kerttu Ke, 2014-01-08 10:55

Tervehdys hiihtokansa, siinä toivossa, että Oslon alueelle tulee lähiaikoina lunta, järjestää Suomi-Seura Oslo tammikuun tapahtumana ensimmäisen vuotuisen hiihtoretken. Kokoonnumme Frognerseterin T-Bane-asemalla lauantaina 25.1 kello 9:43 ja lähdemme hiihtämään kohti pohjoista. Aluksi suuntaamme kohti Kobberhaughytteä, jossa mahdollisuus pitää tauko. Kobberhaughytteltä voi oikaista Ullevålseterin kautta Sognsvannille, jolloin matkan pituudeksi tulee noin 16-17 km. Rohkeat ja voimakkaat jatkavat kohti Kikutstuaa, josta kaakaon ja vohveleiden jälkeen lähdemme kohti Sognsvannia Ullevålseterin kautta. Matkan pituus tulee olemaan noin 28 km riippuen reitin valinnasta. Mukaan kannattaa ottaa hieman vaihtovaatetta, ja pientä evästä kaiken varalle vaikka reitti kulkeekin usean hiihtomajan kautta. Ilmoittautumiset Paavolle pkahonen(at-merkkitähän)gmail.com tai Satulle maanantaihin 20. tammikuuta mennessä.

Suomi-Seura Oslo
DNT:n Kobberhaughytta

Ruoanmetsästys Oslossa, tilastoa ja tunnetta

Norjalaisesta ruoasta, tai ruokakaupoista ennemminkin, tulee ensimmäisenä mieleen sanat kallis ja suppea valikoima. Kaksi negatiivista asiaa. No, eihän se nyt ihan niinkään ole, mutta sinnepäin.

Mikä on faktaa? No, ainakin se, että kalleus on tietenkin suhteellista. Tilastollisesti norjalainen käytti vuonna 2012 käytettävissä olevista tuloistaan 11,7% ruokaostoksiin. Vertailuksi suomalaisella ruokaan kului 12,7% tuloistaan. Norja oli Eurostat -tilastossa kuudenneksi halvin, Suomen ollessa yhdeksänneksi halvin ruoanostomaa asukkailleen. Trendi on norjassa peräti laskeva, ruokaan on kulunut 50-luvulta lähtien tilastollisesti vuodesta toiseen vähemmän rahaa. Tämä tilastollinen totuus ei käytännössä kuitenkaan tee norjalaisesta ruoasta "halpaa" ja käytännössä lehdissä kirjoitetaan paljonkin ruoan "kalleudesta". Kallistahan se on, ellei tienaa vähintään norjalaista keskipalkkaa, joka vuonna 2013 oli noin 40 000 NOK, (4 800 euroa), kuukaudessa. Palkkatasoa kadehtivia voin lohduttaa sillä, että täällä on ihan kaikki kallista, jos ajattelee yhtä "leveästi" elelevänsä, kuin Suomessa. Kahdella palkalla elää jo ihan kivasti kuitenkin. Viimeisimmän tilastoinnin mukaan Oslo on maailman kallein kaupunki asua ja elää, kolmantena oli Norjan öljykaupunki Stavanger.

Syinä ruoan kalleuteen on mm. se, että palkkataso nousee jatkuvasti, nelisen prosenttia vuosittain, (öljyn siivittämänä kaikki muutkin kuin öljyalan palkat kohoaa), kruunu on vahvistunut voimakkaasti, (14% euroon nähden 2009-2012), ja ruokakauppoja on enemmän kuin muissa Euroopan maissa/asukas. Pieniä putiikkeja on tosiaankin siellä täällä, suurten automarkettien puuttuessa ja tämä luonnollisesti pitää hinnat korkeammalla monestakin syystä. Tähän onkin nyt tulossa jonkunlainen muutos, sillä muutama viikko sitten ketjut Coop ja Rema 1000 allekirjoittivat sopimuksen yhteisesta tukkutoiminnasta, jolla saadaan hintoja pudotettua molemmissa putiikeissa. Tämän pelätäänkin tuhoavan muiden kivijalkaputiikkien toiminnan. Aluksi toivoin isoja marketteja Suomen tyyliin, enää en ole ihan varma pidänkö sitä hyvänä asiana. Alan jo pikkuhiljaa tottumaan siihen, että yhden ison kaupan sijaan käyn muutamassa pienemmässä ostoksilla, riippuen siitä, mitä milloinkin tarvitsen.

Valikoima on todellakin suppeampi kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa, syynä on etenkin se, ettei Norjan markkinoille päästetä esim. Lidlejä ja monia muita ulkomaisia ketjuja. Raaka-aineissa suositaan kotimaista, täällä esim. maitotaloustuotteet ovat tuttua norjalaista Tine-meijerin tavaraa. Maan omaa tuotantoa tuetaan ja ruoka onkin puhdasta ja erityisen maistuvaa. Ihan liioittelematta sanon, että esimerkiksi maitotaloustuottet ja vihannekset sekä marjat maistuvat erinomaisilta, jollen laske mukaan juustoja, ne kun ovat norjalaiseen tapaan todella miedon makuisia mutta toki hyviä. Kala, ravut ja simpukat ovat tuoreita ja lihatuotteista ainakin lampaanlihaa kehutaan kovasti. Itse en juurikaan käytä lihaa. Norjalainen vilja leipoutuu erityisen hyvin, ja valmis leipäkin on hyvää, ainakin paahdettuna. Alussa ihmettelin, miksei kaupoissa ole oikein mitään, nyt huomaan ihmetteleväni pitäisikö sitä sitten oikeasti jotain tuorejuustoakin olla 25 eri sorttia, että eikö riitä pari erilaista laadukasta pohjaksi ja ihan itse pilkkoo haluamansa yrtit sinne sekaan? Ruoanlaitosta ainakin on tullut paljon mukavampaa, kun puolivalmiita eineksiä ei ole samalla lailla käytössä.

Se, mitä luonnollisesti kaipaan, on muutama suomalainen juttu, joita nyt ei vaan ole muissa maissa. Se on ymmärrettävää, niinhän kaikki ulkosuomalaiset tekee, kaipaa tuttuja makuja. Onneksi olen vihdoin löytänyt hyvän ruisleivän ihan lähikaupasta. Sitä tekee alunperin tanskalainen leipomo, joten siellä smørrebrødien maassa taitaa tuo ruiskin olla kova sana. Norjalainen ruisleipä on usein viljasekoiteleipää tai sitten se ruis on hienoksi jauhettua ja hiivalla kohotettua. Kahvista valittaminen loppui jouluna, kun Julenisse toi meille Nespresso-keittimen. Tällä hetkellä lasken varsinaiseksi puutteeksi enää maitorahkan, meillä on kyllä yhtä rahkaa täällä, mutta se ei ole yhtä "kuivaa", kuin mihin olen tottunut, ja on se kyllä kallistakin, kaksi-kolme euroa purnukka. Luonnonjogurtti paikkaa tätä puutetta onneksi aika hyvin maun puolesta ja proteiinien saannin osalta avittaa miehen joulukuinen löytö mulle, soijaproteiinijauhe. Löydön siitä tekee se, että kaupat ovat pullollaan maitopohjaisia proteiineja ja ne eivät sovi mulle niin hyvin.

Edullisemmat ostospaikat

Me täydennämme ruokakaappiamme tavanomaisten kauppojen lisäksi vierailemalla tuolla Grønlandin suunnalla, "basaarialueella". Ehdottoman fiksua hakea sieltä tuoreet kasvikset ja hedelmät, sekä tarvittavat mausteet ja säilykkeet. Meidän ostoskassiin sujahtaa myös mm. papuja, kikherneitä, tattaria, hirssiä ja muuta kasvisvoittoisesti syövän peruskauraa. Tavara on laadukasta ja erittäin tuoretta. Kauppojen edustalla on isot vihannestorit ja hinnat on halvat. Paljon halvemmat, kuin esimerkiksi Suomessa olisi.

Moni Oslolainen heittää säännöllisesti autoreissun Ruotsin puolelle. Tunnin ajomatkan päässä on tarjoushaukan Eldorado, iso ostoskeskus ruokakauppoineen ja Outlet-vaateputiikkeineen, plussana tietysti se halpa Systembolaget, Ruotsin Alko. Me emme ole jaksaneet tähän rumbaan lähteä, ei ruokaa kahden hengen taloudessa niin paljoa kulu, ja kyllä tähän vähäiseen siideri- ja olutmäärään, joka meillä kuluu, on tähän saakka ollut varaa ihan Oslossakin.

Grønlandin tunnelmaa loppukesästä :)

Basaarisaalis 80 euroalla

Mathallen Oslo, Maridalsveien 17, 

Eilen, lauantaina kävimme Mathallenissa, kauppahallissa. Aivan loistava päiväkävelykohde, joku vartin matka kotoa tuonne Akerselva -joen varrelle, Grüneløkkan suuntaan. Mathallenissa on, no ruokaa. Paljon pikkuravintoloita ja putiikkeja. Myynnissä ja maisteltavana on mm. tuoretta kampasimpukkaa, juustoja kotimaisen kuttujuuston lisäksi mm. ranskasta, makkaroita espanjasta, luomutuotteita eri puolilta Norjaa mm. kuusenkerkkäsiirappia ja viljatuotteita, hyvää leipää, maitobaari, suklaabaari, tee- ja kahvikauppa, ihan kaikki löytyy, mitä nyt voi kauppahallilta toivoa. Tästä tulee varmasti vakioretkikohde. Mathallenin kellarissa oli kiva amerikkaishenkinen skandinaavian pisimmän baaritiskin omaava pubi, Smelteverket. Pubin ikkunat, joita oli parikymmentä, aukesivat melkein samassa tasossa virtaavaan Akerselva -joen koskeen. Tunnelmallista ja rentoa! Loistava olutvalikoima jäi odottamaan sopivampaa hetkeä maistelulle.

Bondens marked, Böndejen markkinat Oslossa keväällä 2014

Tutustu tuotantotiloihin ja osta maukasta lähiruokaa suoraan tuottajilta! www.bondensmarked.no/lokallag/oslo/

• 8. maaliskuuta, Valkyrie plass, klo 10-16 
• 22. maaliskuuta Birkelunden, klo 11-16
• 5. huhtikuuta Valkyrie plass, klo 10-16 (pääsiäisteema) 

Mitä Oslo syö?

Olen saanut kuvan, että arjessa syödään terveellisesti. Ruokavalioon kuuluu hedelmiä ja kasviksia, leipää, kalaa, rapuja ja kanaa. Kahviloita on kovin tiuhaan, kojuja on runsaasti myös lenkkipolkujen varrella, joten pullaa ja vohvelia menee. Ne kalorit tulee varmasti näille urheiluhulluille pelkästään tarpeeseen. 

Kanaa täällä on sitten niin joka paikassa tyrkyllä. Kana on sortiltaan vähän suomibroileria isommaksi syötettyä, "landkylling", joka kuuluu Ross-kanarotuun. En ole maistanut, mutta hyväähän sen täytyy menekistä päätellen olla. Uskoisin, että sillä on ollut ihan hyvät oltavatkin, sen verta tarkat laatuvaatimukset on asetettu tuottajille. Näin siitä kerrotaan webissä: "Kanat ruokitaan perinteiseen tapaan vehnällä, kauralla ja maissilla, ja ne kasvavat täysin ilman lääkkeitä tai lisäravinteita. Kana käyttää kasvaakseen kauemman aikaa, joten lihakset kehittyvät mureammiksi ja maukkaammiksi". Siitä olen erityisen ilahtunut, ettei kanaa myydä polkuhintaan. Mä maksan mielelläni tuotteesta vähän enemmän, jos sillä varmistetaan, että tuottajakin saa elantonsa ja eläimiä kohdellaan paremmin. Niin sen pitäisi olla. Ei lihan kuuluisi olla mitään liukuhihnatavaraa, jota puputetaan turhan suuria määriä joka aterialla.

Pikaruokana Oslossa kuluu erityisen paljon sushia, kojuja on joka kulmassa. Sushikojujen määrää voisi verrata Suomen pizza/kebabputiikkien määrään, niin paljon niitä on. Myös patongit ja etenkin pølsa, makkara, on suosittua pikaruokaa. Pølsa on myöskin joko normihodarin yleisnimitys, tai sitten se voi olla "surf&turf -hodari", johon makkaran lisäksi sujahtaa katkarapusalaattia.

Varsinaiset perinneruoat ovat, kuten nyt kaikkialla, vähän erikoisia ja usein rasvaisia/raskaita. Paikallisia herkkuja, joista mun on maahanmuuttajana tarpeetonta lausua mielipiteitäni kovaan ääneen. Arkisempia perinneruokia olen maistanut, ja usein ne sisältävät juureksia ja esim. lampaan lihaa tai kalaa. Ihan ookoo, voisin verrata suomalaisiin patoihin oikein hyvin. 

Tähän aiheeseen palailen varmasti, kyllähän tuo jokapäiväinen leipä sen verran tapetilla on. Tämännäköistä oli leipä naparetkillä, kuva Fram-museon vitriinistä. Staminaa tarvittiin, aivan varmasti.